jaahas.

tämä on taas näitä päiviä.
päiviä joina haluaisin astua itseni ulkopuolelle ja vaeltaa kauas, kauas, kauas.
päiviä joina kaipaan sitä kristallinkirkasta tajunnantilaa jossa
tietäisin mikä on totta ja mikä kuvitelmaa
pääsisin ulos tästä labyrintista jossa en enää erota seurauksia syistä en oleellista epäolennaisesta en onnea onnettomuudesta

minä elän illuusioissa joilla on vain vähän todellisuuspohjaa.

on vain kysymyksiä kysymyksiä kysymyksiä kysymyksiä kysymyksiä loputtomasti kysymyksiä
(missä menee fysiikan ja biologian, biologian ja psykologian, psykologian ja filosofian raja?)
(mistä minä alan, mihin minä lopun, mitä on ja mitä oleminen on?)
näinä päivinä haluaisin vapauttaa itseni aivokemiani kahleista.

people are strange.
people are strange.

tältä kuulostaa pääni sisäinen kakofonia juuri tänään.

but anyhow, you were saying..?