aiemmin epämiellyttävät työ-, opiskelu-, ja kodinhoidolliset tehtävät ovat hoituneet parhaiten epämääräisen syyllisen pahanolon tilassa. paskaa fiilistä kun on huomattavasti kohottanut se, että on vääntänyt ennätysajassa duunit valmiiksi ja siivonnut kiukulla koko kämpän. ja sitten on voinutkin korkata kaljan palkitakseen itsensä hyvästä suorituksesta...

nyt ei.
aikaansaavuuteni on romahtanut nollalukemiin.
marraskuinen mukavuudenhalu on saanut minusta ylivallan:
miks pitäis? miks jaksais?

ja se tuntuu ihan helvetin hyvältä.
paitsi että. ihan snadisti kun sais itteään potkittua perseelle,
niin asiat ois hoidettu ennen viiden ja puolen viikon lomaa.

kuukausi enää.
ei tää elämä nyt oikeesti oo kovin rankkaa.