Huomenna on Vanhalla Megapolis 2021-seminaari (www.megapolis2021.org). Koitin vaihtaa työvuoron päästäkseni sinne, mutta eipä onnistunut :/ Nyt-liitteen pieni juttu herätti kiinnostukseni, koska Tuuli Koskisen mainitsemat luonnon säästämisen tavat tuntuvat olevan suoraan omasta maailmasta. Ensimmäistä kertaa kuulin jonkun (muunkin!) ajattelevan, että "Kannattaa hankkia luksusta ja ekoluksusta eli ladata ostettaviin asioihin mahdollisimman paljon tarvetta. Uusia farkkuja ei tarvitse ostaa kerran kuukaudessa, kun ostaa kerran vuodessa maailman makeimmat, kalleimmat ja hienoimmat farkut." Elämäntyylille oli keksitty nimikin, askeettinen hedonismi. Inhoan yli kaiken huonolaatuisen krääsän kertakäyttökulttuuria, ja vaikka vaihtelu virkistääkin niin mieluummin hankin sen verran tyylikkäitä ja laadukkaita vaatteita ja tavaroita, että ne kestävät eikä niihin kyllästy.
No, tästä pääsenkin otsikon teemaan eli tekopyhyyteen. Tosiaan, olin kahvilla kaverini kanssa, näytin nytin juttua ja sanoin että tapahtuma vaikuttaa mun mielestä tosi fiksulta. Hän - ihan ystävällisellä äänellä tosin - totesi, että olen tekopyhä porvari joka haluaa vain ostaa itselleen hyvän omantunnon, ja perusteli väitteensä sillä ettei meillä ole biojätettä. Kyllä, olen syntinen ihminen enkä ole koskaan muuta väittänytkään! Mutta tekopyhyyteen vaadittaisiin, että yrittäisin esittää jotenkin ekompaa tai parempaa kuin olen. Ei mulla ole ainuttakaan perustelua sille, ettei meillä ole biojätettä. (Meillä oli sellainen ennen, mutta koin sen niin epäkäteväksi että lopetin sen käytön, eikä se ole sen jälkeen ollut prioriteettilistani kärjessä. Ja ihan niin kuin tupakoivat ystäväni ajattelevat tupakoinnin kuuluvan vain nuoruuteensa, ajattelen minäkin hankkiutuvani eroon "paheestani" sitten joskus, viimeistään perheellisenä...) Mä en usko että ympäristöä pelastais ekoaktivistit, vaan jotta jotain muutosta tapahtuisi, pitää suuret massat saada liikkeelle. Ei ole paluuta ruraaliyhteiskuntaan jossa jokainen viljelisi omat lanttunsa korvessa, saavutetuista eduista vain harva on valmis luopumaan, eikä se riitä. Siksi moraalisaarnoilla ja taivastelulla ei saada yhtikäs mitään aikaan. Sen sijaan ekovalintojen pitää olla luksusta, kuten vaikkapa luomu jo muissa pohjoismaissa selvästi on. Siinä missä Suomessa luomua ostetaan prosentin verran kauppojen kokonaismyynnistä, on se länsinaapureissa jo useamman prosentin luokkaa. Siellä homma on brändätty taattuun L'oreal-tyyliin: Because your worth it! Kaikki haluavat lapsilleen - ja itselleen - vain parasta, turvallisinta ja terveellisintä, ja kun luomuun on liitetty edelliset määreet, tavara meinaa loppua kauppojen hyllyiltä.
Aion itse olla täysillä mukana nostamassa askeettista hedonismia trendiksi, ja pyrin ostamaan mahdollisimman laadukkaita ja reiluja tuotteita ja vähentää turhaa kulutusta: esim. aikakauslehtiä voisi lukea enemmän kirjastossa sen sijaan, että niitä tilaa itselle. Fiilistelinkin aiemmin jo keksintöäni kierrellä antikvariaateissa: kirjauutuudet saa puoleen hintaan huippukuntoisina, ja jos päätyy siihen että oli hyvä kirja mutta ei hyllysenttiensä arvoinen, voi sen myydä takaisin antikvariaattiin ja saada muuta tilalle. Loistavaa! Haaveilen myös käytetystä hybridiautosta (meillä ei nyt ole autoa, Helsingissä kun pärjää mainiosti julkisilla ja pyörällä, mutta koiran ja kissan kanssa mökkeily tekee auton tarpeelliseksi). Vaikkei hybridiä saisikaan tähän hätään, voidaan silti vertailla mikä auto olisi ekoin meidän hintaluokassa. Ja tietysti pitää hillitä itsensä jottei sitten rupea ajelemaan turhaan täällä kaupungissa, jossa liikkuminen sujuu mainiosti muutenkin.
Toinen syyte oli porvarius, ja siihen onkin vaikeampi vastata. Porvari kalskahtaa sanana kokoomuslaiseen tehtaanomistajaan, ja sitä en ainakaan tietääkseni ole... Onko porvarius siis aatteissa vai vaatteissa? Omissa aatteissani kannatan kansalaispalkkaa kaikille, korkeampaa verotusta, verohelpotuksia ekovaihtoehdoille (kuten hybridiautoille ja terveelliselle luomuruualle), sosiaaliturvan parantamista yms ei-niin-perus-porvarillisia asioita. "Vaatteilla" eli kulutuksen määrällä mitattuna olen varmasti porvari opiskelijaluokassa, sillä olen elänyt leveästi koko opiskeluajan. Opiskeluni venyvät työssäkäynnin vuoksi, mutta olen nauttinut täysin siemauksin palkastani, vanhempien tuesta sekä opintotuesta ja -lainasta. Pari kertaa olen shoppaillut jopa maanisesti niin paljon kuin olen pystynyt kantamaan: se oli silloin pari vuotta sitten kun sain ensimmäisen luottokorttini - olin elänyt pari vuotta tosi köyhästi, abivuoden vuokra-asunnossa ilman tukia, osa-aikatienesteillä sinnitellen ja seuraavan vuoden maksullisen kansanopiston teatterilinjalla pelkillä tuilla. Kun sitten sain luottokortin ja tiesin ettei maksuvaikeuksia tulisi, visa vinkui kuin viimeistä päivää. Ostin kassikaupalla Mexxin laatuvaatteita ynnä muita ihanuuksia, joihin satsaamisen voi sanoa kannattaneen, sillä suuri osa vaatteista on edelleen aktiivikäytössä. Luottotiedotkin on yhä tallella, eikä minusta tullut shop-a-holic'ia :)
Olen tyytyväinen valintoihini, vaikka opintolainaa onkin kertynyt "täysin turhaan" huikeita summia. Suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisesti, sillä en nirsoile työnteon suhteen vaan kestäisin jatkaa samoissa töissä kun nytkin valmistuttuani, jollei parempaa heti löytyisi. Opiskellessa olen matkustanut useamman kerran kaukomaille, hankkinut rotukoiran, sisustanut kämpän ihanaksi, harrastanut tanssia ja muuta kallista, kuluttanut teatterilippuihin, ravintoloihin ja kauniisiin vaatteisiin. Kun ei vielä ole lapsia ja on nuori, terve ja energinen, kannattaa mielestäni elämästä nauttia. Vakityöstä ei niin helposti lähdetäkään parin kuukauden reissuille eikä perheenlisäyksen myötä aikaa omille harrastuksille hirveästi jääne. Niinpä elintasoni ei merkittävästi nouse kun valmistun ja opintolainan takaisinmaksu alkaa. Ja vaikka palkka kasvaa myös menot kasvavat haaveissa olevien lasten myötä. Mutta eipä tarvitse sitten voivotella että jotain olisi jäänyt kokematta tai tekemättä ja voi nauttia ihanien asioiden tarjoamisesta omalle lapselleen: ekoluksusta vaikkapa sekin, että lapsi saa olla äidin kanssa kotona kodinhoitotuella jos isä tuo palkkaa taloon, jolloin työaika jolla olisi saanut rahaa ja roinaa vaihtuukin ajaksi jonka äiti ja lapsi voivat viettää yhdessä vähemmän materialistisesti.
Täydelliseksi ja täysin synnittömäksi ihmiseksi en enää jaksa pyrkiä, teen parhaani ja se riittää. Jehovan todistaja-vuosinani uskoin että maailma muuttuisi pian paratiisiksi jossa kaikki ihmiset eläisivät ikuisesti onnellisina ja synnittöminä. Järjestön julkaisuissa annetaan hyvin negatiivinen kuva nykymaailmasta: asiat ovat maailmassa kaikilla mittapuilla mitattuina huonommin kuin koskaan ennen, on köyhyyttä, kurjuutta, saasteita, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, moraalittomuutta, syntisyyttä yms yms yms, joten asianjärjestelmän päättyminen (= tämän maailman loppu ja muuttuminen paratiiksiksi) on ihan kulman takana. Opin, ettei pidä äänestää, sillä politiikka on korruptoitunutta ja mätää ja vain jumalallinen hallitus voi ratkaista maailman ongelmat. Olisihan se kivaa, mutta näin odotellessa ehkä parempi vaan tehdä itse parhaansa asioiden eteen. Vaikka kyllä monet todistajatkin biojätteensä lajittelevat, sitä en väitä, mutta kaikkia hyviä uutisia pidetään vain pisarana meressä ja merkityksettöminä kokonaisuuden kannalta. Siksi kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöt eivät voi muuttaa maailmaa... Kaduttaa se vähän ylemmyydentuntoinen asenne, että itse ainakin pyrkii elämään oikein (=raamatun mukaan) kun muut eivät edes yritä! Ainoa "hyväntekeväisyys" johon osallistuin noina vuosina oli saarnaamistyö ovelta ovelle. Uskon kyllä edelleen, että maailma olisi parempi paikka jos ihmiset olisivat epäitsekkäämpiä ja eläisivät korkeampien moraaliarvojen mukaan, mutta moralisointi ei siihen auta... No, nyt vuosien tauon jälleen liityin taas Amnestyyn ja on tosi hyvä mieli. Toivottavasti rahasta edes jokin osuus päätyy tuottamaan tuloksia maailman hyväksi eikä kulu vain järjestökoneiston pyörittämiseen... sitä toivon ja siihen uskon sillä en tiedä mihin muuhunkaan.
Mutta onko maailma tosiaan niin mustavalkoinen, että niin kauan kun en lajittele biojätettäni, on Amnestyn suoraveloituskin vain hyvän omantunnon ostamista? Päivän hyvä päätös: ryhdistäydyn vihdoin niiden **tun bioroskien lajittelussa - mutta tekeekö se minusta yhtään vähemmän porvaria?
Kommentit