minä mietin mitä kirjoittaa kaikesta siitä puheesta mitä näihin vuosiin on mahtunut, ja purskahdin nauruun. minä pidän sinusta. vilpittömästi, juuri niin. kun sun kanssa voi täydellä avoimuudella, ymmärryksellä ja luottamuksella puhua mistä vaan. ja puhutaan: parisuhteista, ystävyyksistä, omista päistämme, elämästä, opiskelusta, tulevaisuudesta, vanhemmista, lapsista ja niiden puutteesta ja siitä kuinka kuitenkin on hyvä ettei niitä vielä ole riesana ja käläkäläkälä… niin, että lounaat venyy helposti pari-kolmetuntisiksi. se on mulle henkireikä. ja kun me yleensä ollaan tasan samaa mieltä, miten asioiden kuuluu mennä. niin, ja molemmat yhtä uskollisia hesarinlukijoita:
- luiksä ku siin oli...
- joo!
- siis kelaa ny...
- nii-i!

...eikä tietysti pelkkää puhetta, nou-nou. on näihin vuosiin mahtunut yhtä lailla tärkeitä pusareja, tyttöjen iltoja, pussailua, baareja, leffoja, bileitä ynnä muita.

mutta puhuminen sun kanssa on vaan niin nautinnollista.