"Karnevaali perustuu vapauden ja järjestyksen, mässäilyn ja paaston, kieltäymyksen ja hurjastelun väliselle vastakkainasettelulle. (... ) Vapautta ja huvittelua vastassa oli aina järjestys ja nöyrä kieltäymys. Karnevaalia seurasi paasto joka vuosi yhä uudelleen, samoin paastoa tietenkin edelsi karnevaali. Kumpaakaan ei voinut olla olemassa ilman toista (satiirikurssin matsku)."

Karnevaalia on vietetty vuosituhansia, ja sille tuntuisi olevan vieläkin tarvetta. Vaikka yhteiskunnassa on oltava joku järjestys ja järki suurimman osan aikaa, joskus pitää päästää liikoja höyryjä ulos. Vaikka valtaosan ajasta jaksaisi tsemata ja olla kunnollinen ja tehdä parhaansa ja näytellä oman roolinsa, on virkistävää vaihtaa asetelmia ja rikkoa rajoja once in a while.

"(Monille antiikin ja keskiajan ) juhlille oli yhteistä merkillinen vapaus, joka poikkesi huomattavasti käyttäytymisen arkisesta kulusta. Karnevaalin osanottajat käyttäytyivät kuin  kuninkaat, ennen kuin palasivat uupuneina tavalliseen tapaansa. Kaikenlainen juopottelu ja seksuaalinen hurjastelu oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, varsin usein juhlintaan liittyi jopa raakoja ja orgastisia piirteitä."

"Naisilla oli kuitenkin myös toisenlainen rooli karnevaalissa. Naista pidettiin nimittäin usein eräänlaisena karnevaalin ilmentymänä  : nainen oli altis haluilleen, hänen alapäänsä määräsi häntä, naiselta puuttui järki, naisen ruumis oli groteski (vaikka samalla haluttava). Kun tavallisen elämän kulussa naisen vallattomuus tuli pitää kurissa, antoi karnevaali naisille mahdollisuuden kerrankin toimia 'halujensa mukaan' (siis miesten tapaan). "

Aika överiksikin se on joskus mennyt: ihmisten päälle on heitetty paskaa ja väärä kuningas on lopuksi hakattu kuoliaaksi. Mutta ihaninta on

"(...) nurinkurisuus. Asiat, jotka tavallisesti ovat yhteiskunnassa arvostettuja, joutuvat karnevaalissa arvohierarkian pohjalle. Samoin 'normaalin' elämän aikana väheksytyt, halveksitut tai jopa kokonaan kielletyt ilmiöt, nousevat karnevaalissa etualalle. Erilaiset narrit, hölmöt, hullut ja tyhjäntoimittajat pitävät karnevaalin ajan valtaa. Heidän hallintonsa aikana esimerkiksi arvokkaita asioita (herkkuruokaa tms.) saa ostaa halvalla , rikoksentekijä saa rangaistukseksi puristaa uhkean naisen rintoja, kirkonmenoja pitävät aasit jne."

Sillä kyllä kaikki tietävät miten pitää elää ja mikä on oikein ja kunnollista ja järkevää ja terveellistä ja fiksua ja kehittävää mutta voi luoja, kuka jaksaa??? Kuka jaksaa AINA pingottaa?

Iänikuisen puurtamisen vastakohtana jotain ihan muuta.

"Karnevaalissa outo saa kerrankin oikeutta: eksentrisyys on pikemminkin sääntö kuin poikkeus"

"Bahtinin mukaan karnevaalissa eletään, sitä ei seurata ulkopuolisena, eikä siinä ole erikseen katsojia ja esiintyjiä kuten esimerkiksi teatterissa. Karnevaalin ajaksi elämä suistuu pois tavallisilta raiteiltaan ja arkipäiväiset rajoitukset ja rakenteet kumoutuvat. Samoin muodollisuus ja rituaalisuus ihmisten välisissä suhteissa katoaa tai ne saatetaan aivan naurunalaiseksi. Karnevaalissa ihmiset arvoon ja säätyyn katsomatta kohtelevat toisiaan korostetun tuttavallisesti, jopa säädyttömästi.  Kaikenlaiset solvaukset ja rivoudet ovat karnevaalin kielelle tyypillisiä - sana on vapaa." 

Karnevaalin jälkeen laskeutuminen paastoon: kieltäymyksen, itsekurin ja itsehillinnän aikaan. Siinä on jotain sisäänrakennettua: rankka työ vaatii rankat huvit. Jaksaa paahtaa kunnollisesti kun on päässyt todella irroittelemaan. Mutta tollainen järjestetty yhteiskunnallinen karnevaali vaikuttaa siltä, että se kaikki on oikeesti ollut sallittua sen yhden juhlan ajan eikä sitä oo tarvinnut katua ja morkkistella jälkikäteen. Tää nykyinen ideaalin ja todellisuuden ero tuntuu turhan tekopyhältä, joskus pitäis saada heittää kaikki nurinkurin ilman että kokee ratkenneensa. Ja sitten tietysti palata ruotuun, anarkiaa riittää ihan se yksi iltayöaamu silloin tällöin.

"Groteski alapuoli on karnevaalin kielen ja kuvien tärkein piirre. Karnevaali juhlii kaikkea sitä, mikä tavallisessa elämässä on torjuttua tai kiellettyä. Rivoudet, hajut, ruumiillisuus, rumuus, typeryys ja kaikenlainen eriskummallisuus ovat karnevaalin juhlituimpia sankareita. Ne elämän osa-alueet, jotka sivistynyt yhteiskunta pyrkii sulkemaan marginaaliin (synnytys, kuolema, seksuaalisuus jne.) astuvat karnevaalissa esiin. Karnevaalin kieli onkin täynnä sivistyneelle diskurssille vieraita ilmaisuja, esimerkiksi erilaisia solvauksia. Vaikka solvaus on solvaus, se sisältää karnevaalissa silti positiivisen puolen, samoin ylistys sisältää poikkeuksetta alentavan ja halventavan sävyn."

"Bahtinin mukaan karnevaalin rivojen kuvien ja solvaavan kielen tarkoitus on pohjimmiltaan positiivinen, sillä torjutun alapuolen, syntymän ja kuoleman kuvaaminen on välttämätöntä myös 'sivistyneessä' yhteiskunnassa: luonto on aina ihmisessä, vaikka se yritettäisiin sulkea pois. Karnevaali voidaan tässä mielessä käsittää eräänlaiseksi 'paluuksi luontoon'."

"Aito groteski 'pyrkii nimenomaan saamaan kuviinsa olemassaolon muuttumisen, kasvun, ikuisen elävyyden ja ehtymättömyyden."

Lähinnä kysymys: onko ainut sivistynyt mahdollisuus tukahduttaa pimeä puolensa jatkuvasti ja teeskennellä, ettei sitä olekaan?