tänään olen ollut omissa ajatuksissani. kun vein koiran aamulenkille, rannassa oli 57 joutsenta. laskin kahteen kertaan. sitten näin lisää toisella puolella niemeä, niitä en enää laskenut sillä niitä ei voinut nähdä yhdessä kuvassa. hain kotoa kameran ja kuvasin. saa nähdä, onko kuvissa mielenkiintoa. maisemassa oli.

valokuvauksen jälkeen en halunnut takaisin sisään. feidasin venäjän ja jatkoin kävelyä. koirakin rauhottui.

menin kahvilaan lukemaan eilen aloittamani eeva kilven naisen päiväkirjan loppuun. se sai minut vielä kovasti enemmän irti arkirutiineista. eilen lukeminen oli kuristavaa, tänään ahdistusta tiesi jo odottaa. oli nälkä mutta oli saatava kirja luettua siltä istumalta loppuun. se oli niin raadollisen intensiivinen, ettei siihen voinut lässäyttää mainostaukoa ja unikahvilaa.

unicafessa söin ja luin tyhjänpäiväistä talviliitettä. ajattelin jotain ihan muuta. kun vein astiat pois, heitin aterimet vahingossa biojätteeen sekaan. mikä on distracted suomeksi? en ole kai koskaan ennen tehnyt niin. koulussa, etenkin ala-asteella, muistan usein nähneeni muiden lasten tekevän. ajattelin silloin ettei niillä ole koordinaatiokykyä. että ne ovat kömpelöitä. olin muissa maailmoissa: ehkä siis tämän maailman mittapuulla kömpelö?

en mennyt yhdellekään luennolle. katselin alexandriassa venäjän opetusvideoita. slaavilaisia. oli slaavilainen olo.

omapohjan  blackbird  tuli puun takaa.  elsa saision ja juhani laitilan näytteleminen oli kouriintuntuvampaa kuin oma, oikea elämäni pitkään aikaan. sen piti olla rakkaustarina: "sinä jätit minut keskelle rakkautta". mutta se kertoi 12-vuotiaan tytön suhteesta viisikymppiseen mieheen. helvetin hyvä näytelmä. mutta disturbing. siinä pedofiili ei ollut absoluuttisen paha, hyväksikäyttö ei ollut absoluuttisen väärää. ja tottakai se on! mutta silti: joskus tuon ikäinen on jo nuori nainen, ja kun hänellä ei ole kokemusta oman viehätysvoimansa tehosta, hän saattaa ladata kaikki ammukset kerralla. tietysti aikuisen miehen pitää tajuta että se on vain lapsi.

mutta muistan vielä ajan jolloin oli pokkaa tehdä mitä vain, vaikkei pystynyt katsomaan silmiin ja sanomaan mitä ajatteli. oli helppo käyttää naisellista viehätysvoimaa vaikka olikin vielä puoleksi lapsi, hädintuskin yläasteella. ja nimenomaan se, ettei ollut pokkaa tulla torjutuksi, teki lähestymisistä niin agressiivisen suoria, ettei torjutuksitulemisen vaaraa ollut.

eka oli puolet vanhempi, mutta minun ehdoillani siinä toimittiin. vaikka syytteenhän se siitä olisi saanut. sakkolihaisesta bändäristä, joka sai mitä tuli hakemaan. voi luoja.

--parasta mitä voi lapselle antaa, on vahva itsetunto. ehkä jos pitää itsestään, tietää kuka on ja mitä haluaa, niin ei tarvitse heijastaa itseään niin kovasti muiden silmien kautta. hakea hyväksyntää ja rakkautta. jos malttaisi odottaa että on pokkaa katsoa silmiin, pokkaa tutustua ja nauraa ja olla eri mieltä kunnes tietää pitääkö toisesta, pokkaa puhua. ja sitten vasta.