kuinka mina selittäisin sen fyysisen kivun jota se minulle aiheuttaa?
se on haamusärkyä minun kohdussani minun rinnoillani: jotain puuttuu
ja se puute on minussa kipuna ja suruna.

voi kuinka minä vihaankaan perhesuunnittelua
(ei siina järki auta, kun)
eläin minussa suree hedelmättömyyttään mahouttaan epäkelpouttaan
ja vaikka minun mieleni suunnittelee haaveilee unelmoi vuosia eteenpäin
ei minun kehollani ole muuta kuin nyt.

kun se ainoa asia josta olen aina ollut varma pysyy loputtomiin yhtä kaukana
ikuisesti parin kolmen vuoden päässä
(syitä on, enhän minä sitä)
mutta koskaan se ei saavu vaikka vuosia olen odottanut niin onko ihme
etta mina koen vihaa turhautumista surua pettymystä
ikuista riittämättömyyttä
koskaan minä en ole kyllin hyvä sinun lastesi äidiksi
(siltä minusta tuntuu)
aina tarvitaan lisää koulutusta lisää taloudellista vakautta lisää ties mitä
(etkö sinä tajua me elämme suomessa tämä on hyvinvointivaltio!)

voi kuinka kateellinen olenkaan kaikille vahingossa raskaiksi tulleille tuttavilleni
ja heidän pienille perheilleen,
sillä minun kohdallani ehkäisy toimii.

ei minun kohtuni kaipaa maisterinsormusta eivät minun rintani vaadi vakinaista työpaikkaa ei minun sydämeni halaja samaa kuin sinä ja sinun järkesi ja minun järkeni.

ja joo joo ollaan järkeviä mutta järki vaan näyttää tarkoittavan sitä että tehdään vitusti töita ja juodaan vitusti viinaa.
sitä se siis on, kypsyys.

(yksi jää aina puuttumaan)