aina olen ollut sitä mieltä, että parempi ottaa jokin suunta kuin jäädä pyörimään paikoilleen.
ja jos juna lopulta olikin väärä, niin uudet maisemat sattumanvaraisen matkaseuran kera eivät lienneet nekään turhuutta.

mutta minä alan olla väsynyt ristiinmeneviin raiteisiin. kun me asuimme yhdessä, minä olin kasvissyöjä ja sinä et, ja nyt vuosien jälkeen meillä roikkuu jamon ibérico katosta kun sinä vegaanina tulet käymään... voi elämä.

kuinka monia palopuheita olenkaan pitänyt asioista, joihin olen sittemmin lakannut uskomasta.
jaksaisinpa nauraa itselleni.

- -

(kunpa ei enää tarvitsisi vaihtaa junaa.)
(anteeksi, sattuuko joku tietämään mihin tämä on matkalla?)