sinä vetosit minuun. ehdottomasti.
sinun aitoutesi, hyvyytesi ja ihanteellisuutesi.
kaikki se, mitä sinä edustit.

ja sinä annoit minulle jakamattoman huomiosi.
opetit minulle eroksen, agapen ja filian eron,
enkä silti tiedä mitä kaikkia sinua kohtaan tunsin.

sinun edessäsi minä olin myyty.
heleän naurusi soidessa annoin sinun kauneutesi johdattaa minua
voidakseni upota pohjattoman sinisiin silmiisi,

ja palata idylliin, aikaan ennen käärmettä paratiisissa,
turvalliseen aikaan, jona kaikki oli vielä yksinkertaista -
aikaan ennen kipua.
aikaan, jona on aikaa leipoa mustikkapiirakkaa ja lukea raamattua.
aikaan, jona on aikaa puhua lapsista ja laulaa hengellisiä lauluja.
eheään ihanaan merkitykselliseen aikaan, jona koko maailma oli juuri muuttumaisillaan
yhtä arjalaisen kauniiksi kuin sinä ja sinun äänesi sinun silmäsi, sinun rohkeutesi, sinun ilosi.

(juuri muuttumaisillaan. käsillä oli maailmanhistorian ratkaiseva hyvän ja pahan välinen taistelu. tai siis on; sinulle on - vieläkin. ja vaikkei tarkkaa päivää tiedä kukaan, niin kyllä me tiesimme: se oli tapahtuva vielä viimeisten elävien voideltujen elinaikana, ja heidän aikansa käy jo vähiin.)

totuudelle sinä halusit antaa nuoruutesi, jättää lapset synnyttämättä voidaksesi olla yksi muskettisotureista raivaamassa viimeiset esteet eedenin edeltä. mitä opinnoista, mitä harrastuksista, mitä perheen perustamisesta! mitä mistään muusta; kaikkea sitä voisimme harjoittaa loputtomat vuosimiljoonat paratiisissa, kunhan viimeiset päivät, harmageddonin taistelu sekä tuhatvuotinen maailman paratiisillistamiskausi olisi ensin saatu pois alta.

sinun puhtautesi paratiisillisti minun sydämeni,
eikä sellaista nostatusta olekaan minkä imussa sait minut nousuihin;
ei sellaista olekaan kuin sinä.

sinä muutit minun maailmani
käänsit kaiken ylösalaisin
niin että selkäpiitä karmi ja vatsanpohjassa kipristeli
enkä minä ollut tiennyt että maailma voi olla sellainenkin
sinun kanssasi se oli.

ja kaikki muu hävisi näkyvistä
olit enää sinä ja sinun maailmasi
sinun elämäsi satumaisuus
ja minä hyppäsin niin kuin minä aina hyppään
ja sinä sait sydämeni pois tolaltaan.

minä olisin halunnut rakastaa sinua ikuisesti
kulkea lampaana vierelläsi hyvän paimenen johtaessa
sukia pehmeän pörröistä karvaasi, sillä

ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi
ihana on voiteittesi tuoksu!
sinun nimesikin tihkuu parhainta öljyä
ota minua kädestä, juostaan!

miten kaunis oletkaan, kalleimpani, miten kaunis on katseesi
kyyhkyjä ovat sinun silmäsi
hunnun verhoamat.
sinun hiuksesi ovat kuin valkeiden vuohien lauma,
joka karkaa gileadin rinteitä alas.

sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vastakerityt lampaat,
vedestä nousseet.
sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,
suloinen on sinun suusi.
kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
ylväänä kuin daavidin torni
kohoaa sinun kaulasi
siihen on ripustettu tuhat kilpeä
monen soturin jouset ja viinet.
sinun rintasi ovat kuin peuranvasat,
kuin gasellin kaksoset,
jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.
kun tuulenhenki illalla viriää
ja varjot pitenevät
minä nousen mirhavuorelle,
suitsukekukkulalle.