niitä, joina herään heti kun kello soi, nousen ja aloitan päivän.
niitä, joina kello ei herätä ja saan lorvia koko aamupäivän.

ne ovat hyviä aamuja.

kolmansia en sen sijaan kaipaa: niitä, joina kiusaan itseäni torkulla unen ja valveen puolimaastossa,
jääden roikkumaan suloiseen unimaailmaan niin, että vielä pitkään nousemisen jälkeenkin leijun käsittämättömän disorientoituneessa tilassa.

kun aamuista tulee pimeitä, kuinka pitää ne kolmannet loitolla?