tottakai mä tajusin aika nopeasti mikä se asfalttimäki oli.
ja se uni lakkasi toistumasta.


mä en voi käyttää elämääni lasketellen märällä asfaltilla.
on turhaa kuvitelmaa, että se tekisi mua koskaan onnelliseksi.
saati eheäksi.

joskus on vaan aika

tajuta,
antaa olla,
antaa uusille jutuille tilaa.
 
on niin paljon mitä mä haluan raivata mun elämästä.
niin paljon liikaa kaikkea yhdentekevää ja keskinkertaista.
ihan liikaa paskaa.

(vain tämä essee, sitten se on siinä. vihdoin.
pian mulla on aikaa itselleni.)

suursiivous. mä aloitan materiasta koska se on konkreettista
eikä se kuitenkaan ole pelkkää materiaa.
esineillä on tunnearvoa, vaatteissa muistoja, kirjoissa omistuskirjoituksia.
laatikot on täynnä kirjeitä päiväkirjoja käsiohjelmia.
mitä mä haluan säilyttää?
mitä on aika jättää taakse? 

mä laitan mun tavarat järjestykseen. mun tiedostot. mun elämän.



edes hetkeksi.