kaksitoista vuotta.
puolet elämästäni.
sinä olet antanut minulle turvaa.
sinä olet ollut läsnä iloissa ja suruissa.
häissä ja hautajaisissa.
sinä olet ollut kyseenalaistamaton osa elämääni.
juhlitaan! tai parannetaan maailmaa.
mutta sinä olet aina ollut läsnä.
ja minä olen rakastanut sinua.
sinä olet läpäissyt kaikki elämäni kerrokset.
koska sinä tulet kaikissa muodoissa.
sinä olet kotonasi tilanteessa kuin tilanteessa.
ja sinun seurassasi minä olen minä.
sinun kanssasi juhlin voittoja, sinun kanssasi suren häviöitä.
sinua saa halvalla, ja sinuun voi upottaa pohjattomasti rahaa.
minulla on vilkas sosiaalinen elämä, ja sinä olet aina kutsuttu.
ei, yleensä sinä olet perillä jo ennen kuin juhlat alkavat.
joskus juhlien keskipisteenä, joskus sivuroolissa, mutta olisi outoa jos sinä et olisi paikalla.
sinä saat ihmiset rentoutumaan ja vapautumaan.
sinun seurassasi naurattaa.
sinä kuulut niin suomalaisiin perinteisiin kuin eurooppalaiseen elämäntapaankin.

mutta sinulla on myös kääntöpuoli. muistelepa hieman.
montako mustelmaa olet aiheuttanut minulle?
montako hukattua tavaraa?
montako turhaa riitaa?
montako kyyneltä?
montako harkitsematonta tekoa?
montako läheltä-piti-tilannetta?
montako häpeän ja katumuksen tilaa?

minä en jaksa sinua enää.
mutta kuinka voin enää käydä ravintoloissa?
kotibileissä?
sukujuhlissa?
saunassa?
ruokakaupassa?
missään?

minä en halua vastata kun sinä soitat.
mutta kuinka voin enää vastata puhelimeen?