minä en halua olla vielä kotona.
kotona on asioita hoidettavana: soita ja selvitä, varaa aika, meilaa ja kysele, järjestä ja organisoi, suunnittele aikataulu, tee, hoida, tsemaa...

enkä minä jaksa vielä.
minä olen ajatellut niin suuria asioita.
mutta aivan liian helposti käy niin, että arki hyökyy ylitseni ja minä vajoan vanhoihin tottumuksiin,
ja hienot ajatukset pölyttyvät unohduksiin päiväkirjani sivuille.

se ahdistaa minua.
ihan vielä minä en ole tarpeeksi vahva kohtaamaan tätä kaikkea.

huomenna me ajamme pohjoiseen ja voi kuinka helppoa se onkaan, ajaa ja nähdä maisemien muuttuvan, ajaa ja nähdä ero, ajaa eikä vaan junnata loputtomiin paikoillaan. kun on olemassa kerran muitakin kun vain se kakkosvaihde.

etelä hemmotteli ja paransi; pohjoinen karaisee ja ryhdistää.

anna sen olla niin,
jotta minä voisin palata kotiin,
jotta minä jaksaisin elää jälleen tätä elämääni,
jotta minä kykenisin jälleen haluamaan huomisen.