yäk,

kuinka ylisensitiivisesti olen rypenyt omissa tuntemuksissani, antanut tunnetilojen heitellä, ollut impulsiivinen, temperamenttinen, äkkipikainen, jopa pirtsakka!

vaihteeksi voisin esittää järkevän roolia, pukeutua kohtuullisen naamioon, leikkiä harkitsevaista.

levätä valokeilan ulkopuolisessa viileydessä.

siispä tänään olen fiksu ja kunnollinen; mutta naamion alla on naamio jonka alla naamio jonka alla on naamio, ja kun viimeisen niistä ottaa pois tulee hulluksi. käy niinkuin rakkaalle egomaanikko-nietzsche-paralle.

ja minä vain haluaisin takaisin maanpinnalle!,

 

niinpä laitan kotiruokaa ja leivon juustokakkua,

nam.