Kesällä työpaikassani kirjakaupassa selailin Jane Austen lukupiiri -nimistä uutuuskirjaa (Karen Joy Fowler).  Lapsena rakastin lukemista yli kaiken, mutta teinimyllerryksessä sille jäi vähemmän aikaa. Kirjallisuustieteen sivuaineopintojen ja kirjakaupassa työskentelyn myötä kirjojen maailma sai uutta imua. Kun nyt sain oman alan töitä ja irtisanouduin kirjakaupasta, en halunut päästää lukuharrastusta pölyttymään sen myötä.  Selaillessani loistopokkarien mainosta jossa Riina Katajavuori kertoo oman elämänsä yliopistojen olleen kaksi lukupiiriä, itänyt ajatus omasta lukupiiristä lähti kasvuun ja vauhdilla.

Kolmen hyvän ystävän kanssa perustimme lukupiirin. Ensimmäisenä kirjana luettiin yllämainittu teos ja keskustelimme lukupiireistä ja toiveistamme siitä millainen tästä piiristä tulisi. Seuraavana kirjana luimme Salman Rushdien Keskiyön lapset (joskin, hävettää tunnustaa, en lukenut sitä vielä loppuun asti joten edellinen tapaaminen meni siinä mielessä minulta vähän hukkaan. Mutta joskus harvoin elämän on mentävä kirjojen edelle...) Lukeminen lähti käyntiin hieman kankeasti, sillä luin väsyneenä englanninkielistä teosta, joka hipoi kielitaitoni rajoja. Nyt jatkan suomalaisella kirjalla, ups pitääkin muuten uusia se enen kuin tulee sakkoja! Viimeksi maksoin kirjastoon 34 €, voi elämän kesä ja häränpylly! En jaksa käsittää miksei kirjaston tietojärjestelmä voi lähettää automaattisesti sähköistä myöhästymisilmoitusta jo ensimmäisenä päivänä vaan se antaa sakkojen kertyä ensin 2 viikkoa... Loistavaa!

Viikonloppuna lukaisin kaksi tietokirjaa omaksi huvikseni: Puhevalta on erittäinkin suositeltava ja hyvä opas joka yhdistää sivistävää taustatietoa antiikin retoriikkakäsityksistä käytännöllisiin ohjeisiin hyvän puheen laatimisesta. Kirja on höystetty mitä oivallisimmilla esimerkeillä, palaan niihin varmaan vielä toiste... Lisäksi luin Vartiotorni - valtakunta uudessa valossa -kirjan, joka kyseenalaistaa Jehovan todistajien todisteluketjuja ja näyttää oppien muuttuneen kiusallisen paljon aikojen saatossa, josta ei rivitodistajan tulisi seuran ohjeiden mukaan olla kiinnostunut... no, tästäkin vielä paljon lisää, sillä erosin hiljattain edellämainitusta järjestöstä ja eiköhän siinä riitä ajatuksen juurta useammaksikin kerraksi...

Mutta, ennen kuin Nukku-Matti saa mut mukaansa, esitän haasteen lukijoille: perustan lukupiirillemme varjopiirin blogini yhteyteen, lukekaapa siis kirja ja liittykää mukaan verkkokeskustelemaan! Nyt luemme Jaan Krossin Paikallaanlentoa, en ole vielä aloittanut emmekä ole sopineet tarkkaa päivää lukupiiritapaamisellemme, mutta ensi kuun alussa siis. Vielä ehditte mukaan lukemaan samassa tahdissa, siispä mars kirjastoon! Kun olemme tapaamisen pitäneet, koostan yhteenvedon käsittelemistämme teemoista, jotka toivottavasti herättävät jutunjuurta aktivoiden varjopiiriläisetkin jakamaan ajatuksiaan kirjasta.

Vielä kirjoista:
Tänään roudasin kädet väärinä kirjoja antikvariaattiin: tein tehopuhdistuksen kirjahyllyssäni. Kaikki turhat kirjat laitoin kiertoon. En enää kaipaa Tiina-kirjoja enkä kasarijumppakirjaa, en alennusmyynnistä ostettuja heräteostoskirjoja kuten Haikara lentää ohi tai Isää ei voi unohtaa, saati nuoren naisen valistusopasta tai Palon seksikirjaa. Haluan kirjahyllyn, jonka jokaista kirjaa rakastan. Jonka jokaiseen kirjaan minulla on henkilökohtainen suhde: se koskettaa, se on joskus merkinnyt jotain, haluan lukea sen uudelleen, haluan lainata sen jollekulle, toivon, että omat (vielä mieheni silmäkulman pilkkeinä asustavat) lapseni joskus lukisivat sen... En halua säilöä yhdentekeviä kirjoja.

Antikvariaatissa käynti oli nappivalinta siksikin, että sen pitäjältä sain loistoidean virtaavasta hyllystä: kirjahyllyn kiinteän kokoelman ohessa pidetään erillinen hylly, jolle voi ostaa kirjan kerrallaan, ja jollei sitä luettuaan kaipaakaan kirjaa ikiomakseen, sitä voi käyttää vaihtovaluuttana antikvariaatissa uusien kirjojen saamiseksi. En ole aiemmin juurikaan hyödyntänyt antikvariaattien tarjontaa, mutta nyt huomaan että niillä on ihan merkittävä paikka kirjakauppojen ja kirjaston välimaastosta:  sieltä voi ostaa vaikkapa vain kertaalleen luetun uutuuskirjan puolella kirjakapuan hinnasta, eikä kirjaa tarvitse jonottaa viikkotolkulla kuten joskus kirjastosta. Ja kun kirjan on lukenut, sen voi halutessaan vaihtaa taas toiseen. Why didn't I figure that out before??? Haluan raatsia luopua asioista, joita ilman voin elää - ja vaalia entistäkin tiukemmin niitä kirjoja, jotka ovat osa minua.

Hyvää yötä siis, toivottavasti uni tulee sillä huomenna on himmeä luentoputki enkä oikein siedä kahvia ts. kofeiinia migreenien vuoksi... Oman kullan kainaloon ja kissa nukkumaan vatsan päälle, jos sitten uni tulisi...