kun samoja asioita tekee uudelleen tulee niistä erilaisia.
minä olin unohtanut.
niin paljon kaikkea on sekoittunut epämääräiseksi puuroksi:
technicolour-väreiksi
etäiseksi basson kuminaksi
sykkeeksi iholla
öiksi päiviksi aurinko-se-keltainen-pallo välillä ylhäällä välillä ei, mutta me, me olimme pystyssä
muistatko loputtoman nivean lotrauksen
muistatko loputtomat huulet kuka suuteli ketäkin
muistatko pistävän maun jossakin nenäonteloiden ja kitalaen välimaastossa
muistatko loputtomat kerrat huoltoasemilla keskellä yötä
tikkukaramellit yksi toisensa jälkeen
tupakoinnin nautinnollisuuden
kertakäyttökamerat (mitä ikinä tapahtui kuville?)
tukkukeikat
muistatko unen ja valveen sekoittumisen minä en minä olin jo unohtanut sen
muistatko kasvojen muuttumisen toisiksi muistatko keitä oli paikalla muistatko itse olleesi, olitko, olinko minä,
muistatko mistä nämä jäljet jäivät muistatko mitä hukkasit jollet et, et kai sitä kaipaakaan,
muistatko hyvän muistatko pahan
muistatko nautinnon muistatko kauhun
muistatko jotakin mitä minun tulisi muistaa?
muistatko kuinka kuluttavaa se oli ja samalla niin kovin terapeuttista niin kovin keveää
muistatko kuinka lakkasimme ottamasta itsemme vakavasti, niin, se tapahtui jo alussa
muistatko muistatko
minä en tiedä

on vain aavistuksia kutina mielikuva venyvä aika epätodelliset äänet kauniit tapetit kaiut
muistatko transsin muistatko ekstaasin muistatko kesän kesän kesän
ei se kaikki ollut yhtä kesää; minun päässäni se on, ei sellaisia värejä voi olla milloinkaan muulloin.

muistatko jotakin mitä minun tulisi muistaa?
muistatko jotakin mitä minun tulisi muistaa?
muistatko jotakin mitä minun tulisi muistaa?

muistatko muistatko
jos, niin kerro, sillä minä en tiedä
muistan vain eläneeni surrealismin
kiitos dali oli hyvät bileet
otetaan pian uusiksi
ja tottakai sopii, että matkalla käydään härkätaistelussa.