sinä

yöperhosesta sinä kesytit minut,
ja vaikka oli aamu jo
sinä jäit.

olit niin nuori, ja minä
ja kaikki oli hulvatonta villiä levotonta eksprimentaalista
(silti tai siksi - en tiedä)
mutta sinä jäit.

bileitä jatkoja ravintoloita elokuvia sirkusta rakkautta,
vuoroöin hellemäenpolulla, 
isokaaren patjalla lattialla,
kunnes me kyllästyimme loputtomaan ravaamiseen ja reivaamiseen
ja vaihdoimme sen arkeen.

sinä laitoit puvun päälle sukujuhliin
ja minun perheeni oli myyty, ja ystäväni
eikä kukaan enää ollut huolissaan.

hyvin nopeasti sinusta tuli minun kiinnekohtani universumissa:
kun kaikki pyörii pyörii pyörii
sinä otat minut syliin ja pidät paikoillani.

sinä olet minun kallioni, niin vahva ja varma ja aikuinen
ettei enää koskaan ole täysin pimeää.

sinä, minun keitaani kotini virvoitukseni,
sinä, minun rakkaimpani perheeni läheisimpäni,

sinä joka et mene pois,
joka otat minut niin lähelle ettei lähemmäs pääse,
joka annat minulle tilaa kun minun on lähdettävä aina välillä,
jonka rakkaudella ei ole rajoja, 
joka olet todellisempi kuin mikään ikinä.

je t'adore.