kaikki tuntuu helposti täysin yhdentekevältä... aika menee siivillä kunnes se loppuu, ja sittenkö ei mitään... missään ei tuntuis olevan ihan hirveesti järkeä. mut ei pidä lähtee depistelee, se suo on synkkä ja syvä. on vaan tosi vaikee olla yhtään yksin, haluisin kerätä ystävät nippuun ja laittaa taskuun ja koko ajan vapaapäivä ja tehtäis jotain kivaa, jooo -i don´t like myself mut oon silti tosi itserakas joten ehkä se tasapainottaa... mielihyvä ja hauska pitää pään pinnalla mut totta on ehkä se ettei maailma lakkais pyörimästä ilman mua joten kaikki mitä teen on täysin turhaa. äh olisinpa tasapainoinen mut toisaalta inhoon tasapaksua meininkiä, mut pitääkö koko ajan mennä hiltsiä vuoristorataa.

lauantaina on unity ja ens viikon pe tuparit, mut kunpa olis joka ilta bridgeposse mut eiei velvollisuuksia piisaa mikäs sen kiksumpaa.

puheripuli ja oon yksin duunissa. jos kärsivällisyyttä vois tilata netistä niin sais maksaa mitä vaan.