en minä epäonnistumista pelkää, minä pelkään onnistumista.
silloin on jotain mitä voi menettää.
sitä kai tämä levottomuus pohjimmiltaan on.

mutta minä olen laittanut itseni likoon:

revin selkänahastani vielä viimeisetkin tentit, esseet ja paperienpyörityksen joista tutkintoni riippuu.
alistun pääsykokeisiin joissa ei mitata vain opeteltavia kykyjä vaan minun ihmisyyteni soveltuvuutta.
kodittomuudenkin pelon uhalla irtaudun asunnosta johon olen juurtunut
muuttaakseni sietämättömän ihanaan asuntoon joka ei vielä ole koti mutta jonka vuoksi olen jo velallinen
ja joka kaiken tämän hämmennyksen keskellä ankkuroi minut tähän maahan, saareen, ihmiseen
jotka ovat kasvaneet osaksi minua.


aika paljon yhdelle kuukaudelle.