tämä blogi on nyt täyttänyt tehtävänsä.
häpeämättömyyden kautta minä olen kasvanut vapaaksi
erilliseksi ihmiseksi.

enää tässä blogissa ei ole kasvunvaraa,
onhan jo korkea aika katsoa omaa napaa kauemmas.

ensi viikolla alkavat tavoitteelliset kirjoittamisopinnot
joiden on määrä viedä elämäni uusille urille.

kiitos teille, jotka kuljitte tämän matkan kanssani
ja vaikka aina voi kulkea pidemmälle,
on aina oltava aikaa myös pysähtyä.

rehellisesti on riitettävä
että tekee sen mikä tuntuu oikealta
rakastaa koska on vapaa rakastamaan.

siinä kaikki.
mukavaa matkaa!
tai mieluummin: kaunista, sadunomaista matkaa...

rakkaudella,

maimou

ps. ja vielä se kiitoskortti tjäreborgille niin tämä kappale elämästä voidaan todella sulkea ;)