Minulla on ystävä jonka nimi on Mimosa. Mimosa on toipumassa burn outista ja siksi nyt on tärkeää ottaa ihan rauhallisesti. Niinpä minun ei ehkä tulekaan vaatia Mimosalta nyt yhtään enempää. Voin luottaa siihen, että Mimosa on innostunut monista asioista ja saa kaikenlaista aikaiseksi. Mimosalla taitaa olla tarkkaavaisuushäiriö mutta ei se haittaa. Pitää vaan taata tytölle riittävä työrauha tärkeimpiin ja rakkaimpiin puuhiin, ja tyttöhän taas hihkuu innosta toinen toistaan jännempien projektien lumoissa.

Mimosa halusi olla suuri joogi mutta huomasikin olevansa ihan vaan pieni ihminen. Mimosa taisi suhtautua tähän koko henkiseen etsintäänsä hitusen liian vakavasti. Mimosa on ennenkin etsiskellyt itseään lahkoja myöten, ja siksi varmaan kestikin tajuta ettei astangajooga ole lahko. Että vaikka guruji Shri K. Pattabhi Jois opetti heräämään kuutena aamuna viikossa kukonlaulun aikaan tekemään intensiivinen puolentoista tunnin joogaharjoitus ja elämään absolutistina kasvissyöjänä, on Mimosa kuitenkin ihan tavallinen länkkärityttö. Ei Mimosan elämän tarkoitus piile valaistumisessa ja jälleensyntymisten samsarasta vapautumisessa; Mimosan elämän tarkoitus on kukoistaa ja luoda kukoistusta. Toisin sanoen vähentää vitutuksen määrää maailmasta.

Joten siksipä Mimosan on hyvä miettiä, mikä on Mimosan oma näkemys asioista. Kun kukaan muu ei kuitenkaan voi ottaa vastuuta Mimosan elämästä ja onnellisuudesta, pitänee löytää se hiljainen kuiskaus ja aavistus, luottaa vaistoon ja intuitioon: tämä on minun tasapainoni. Tämän verran tilaa minä tarvitsen maailmasta. Ahimsa, väkivallaton suhtautuminen, tulee ulottaa myös itseen.

Sillä Mimosakin on oikein hyvä tyttö. Maailman ihanin tyttö, sanoo rakas. Ei siellä sisällä piile mitään demonia jota tulisi kurittaa ja laittaa ruotuun jatkuvasti. Mimosalla on tapahtunut niin paljon niin kokonaisvaltaisia muutoksia elämässä suhteellisen lyhyessä ajassa, että nyt voi olla ennen kaikkea aika sulatella. Makustella. Pohdiskella.

Välillä pitää jättää tilaa myös ei-tietämiselle. 
Välillä on tarpeen kuunnella itseään ja ystävystyä sen pienen ihmisen kanssa uudelleen. 

Sillä Mimosahan on ranskanopettaja: totta kai tyttö saa nauttia hyvistä viineistä ja juustoista ja suklaista, on maailmassa muutakin kuin Intia! Ja jos joskus on sellainen päivä, että on mieluummin fleksitaristi kuin vegetaristi, voi se ilahduttaa isäntää tai emäntää joka on vaivalla laittanut pöydän koreaksi. Kolikolla on aina kaksi puolta, eikä siinä auttane kuin kuunnella oman sydämensä ääntä.

Astangajooga on toki valtava siunaus pimeidenkin jaksojen keskellä: se antaa elämälle struktuuria. Samat, syvän ujjay-hengityksen tahdissa tehdyt liikkeet kerta toisensa jälkeen: on olemassa myös asioita, jotka pysyvät. Jooga on kallio, jolla seistä, jooga auttaa kohtaamaan itsen juuri siinä missä itse tänään sijaitsee. Kaikki ei ole käänneltävissä ja väänneltävissä ja manipuloitavissa: joogaan voi luottaa.

Tavoitteena on tulla takaisin tähän hetkeen, olemaan läsnä hengittäen sisään, hengittäen ulos, ja sehän meiltä sujuukin jo vallan mainiosti, eikö totta? Kun keho ja mieli rauhoittuvat, voi ihan itse päättää, mihin siinä tyynessä mielentilassa haluaa ryhtyä, ja minä kyllä tiedän että Mimosassa on muitakin puolia kuin halu hiljentyä..!

Mimosan mielestä kaikki on lähtökohtaisesti kiinnostavaa: Mimosa tykkää pelata ja leikkiä, tanssia ja laulaa, lukea ja kirjoittaa, kokata ja järjestää juhlia. Mutta Mimosalle se malttaminen on aina kaikken hankalinta. Tyttö kun ei meinaa pysyä nahoissaan kun on riemu ja puheripuli. Oho.

Tyttö, joogasta ei varmaan enää tarvitse kantaa huolta. Sinä olet päässyt jo kovin pitkälle. Olet saanut 2 välilevynpullistumaa selästä parannettua, laihtunut roimasti ja ennen kaikkea tullut luotettavammaksi ihmiseksi.

Enää Mimosa ei ole holtittoman ailahtelevainen, epävakaa eikä aggressiivinen. Samasta tytöstäkö on kyse, joka ennen aina kännissä purki omia turhaumiaan puremalla eksää käteen? Ja tämä vaan paijasi päätä ja antoi Mimosan kasvaa omalla painollaan astetta aikuisemmaksi.

Jooga toimii, piste. Se tekee hyvää, tuntuu hyvältä ja tuo lämpimän kiitollisuudentunteen jonnekin tuohon rintalastan alle. Joten muistathan tyttö, että kivoja asioita ei kannata pilata itseltä! Mikä tahansa alkaa maistua puulta, jos sitä tekee hampaat irvessä - ja kuinka irvokkaalta tuo kuulostaakaan tässä yhteydessä! Tyttö jos sinä joskus haluat olla jooganopettaja, eiköhän kaikkein tärkeintä ole hiljentää vauhtia niin paljon, ettei öisin tarvitse kiristellä hampaita. On lepoa ja on leppoisaa, sinä olet ansainnut kyllä sen, älä tyttö lainkaan huoli.

Sillä tunteet tulevat kyllä sisältäpäin, kun on niiden aika. Halu joogata nousee luonnostaan, kun selkä alkaa muistutella itsestään muutaman taukopäivän jäljiltä. Kun mieli kaipaa kirkastusta.

Aina ei tarvitse mennä eteenpäin. 
Joskus on hyvä pysähtyä nauttimaan siitä mihin on tultu.

Sinä olet hienosti osoittanut kykeneväsi lahjomattomaan itsekuriin ja suunnattomaan sisukkuuteen. Mutta onko se todella tarpeen, koko ajan? Onko se hauskaa? Et sinä ole laiska, sinä olet ahkera ja oikein hyvä tyttö. Ihan luonnostaan.

Joten Mimosa teetkö minun kanssa kivoja asioita?
Ootko minun kaveri?

Minä voisin olla valmis antamaan sinulle mahdollisuuden.