Laiskuus on yleinen piirre ihmisissä. Ikävä kyllä se ehkäisee tiedostavan energiamme nousun ja vähentää luottamusta ja vahvuutta. Laiskuutta on kolmenlaista - mukavuudenhalu, lohduttomuus ja piittaamattomuus. Näillä kolmella tavalla juutumme haitallisiin vanhoihin käyttäytymismalleihimme. Niihin tutustuminen kuitenkin vähentää niiden voimaa.

Ensimmäinen laiskuuden muoto, mukavuudenhalu, perustuu taipumukseemme vältellä epämukavuutta. Haluamme levätä ja ottaa aikaa itsellemme. Itsemme hemmottelusta voi kuitenkin tulla tapa ja meistä näin laiskoja. Jos sataa, ajamme mieluummin puoli korttelia kuin kastumme kävellen. Heti kun tulee kuuma, kytkemme ilmastoinnin, ja kun kylmyys uhkaa, lämmitämme. Näin toimien menetämme kosketuksen elämään. Valitsemme nopean parannuskeinon ja totumme siihen, että olomme helpottuu heti.

Tällainen laiskuus voi tehdä meistä vihaisen. Kaikki mikä ei toimi, raivostuttaa meitä. Jos auto jättää meidät tielle ja joudumme odottamaan apua, se raivostuttaa. Mukavuudenhalu myös tylsistyttää aistihavainnot ja tekee meistä tyytymättömiä. Tiedämme sydämessämme, että mielihyvä ei ole oikea reitti pysyvään onneen.

Lohduttomuus on toisenlaista laiskuutta. Tunnemme avuttomuutta ja säälimme itseämme. Köyhyysajattelumme on edennyt niin pitkälle, että emme jaksa osallistua elämään. Istumme television ääressä syöden, juoden ja tupakoiden katsellen hajamielisinä ohjelmia. Emme jaksa ryhtyä parantamaan oloamme. Silloinkin kun teemme jotain pientä koemme heti häpeää. Teemme ulkoisia eleitä, mutta emme koko sydämestämme. Kaikki mitä teemme ilmaisee lohduttomuutta. Ajattelemme edelleen: "Olen huono, minusta ei ole mihinkään, en koskaan onnistu." Tällä tavoin emme anna itsellemme mahdollisuutta. Olemme unohtaneet kuinka auttaa itseämme, emmekä ymmärrä mikä toisi helpotusta tilanteeseen.

Kolmas laiskuudenmuoto on piittaamattomuus. Siihen liittyy inho, keskisormen näyttäminen maailmalle. Siinä on paljon samaa lohduttomuuden kanssa, mutta nyt asenne on kovempi. Lohduttomuuteen liittyy jonkinlaista pehmeyttä ja haavoittuvaisuutta. Piittaamattomuus on vihaisempaa ja uhmakasta. "Maailma on ihan sekaisin. Se ei anna minulle mitä tarvitsen. Miksi vaivautua?" Käymme baarissa ja juomme päivät pitkät, ja jos joku keskustelee kanssamme koetamme saada riidan aikaan. Tai suljemme verhot, menemme sänkyyn ja vedämme peiton päämme yli. Taivas varjelkoon sitä joka yrittää auttaa meitä! Kieriskelemme aliarvostuksen ja masennuksen tunteissa. Emme edes halua helpotusta. Haluamme vain vaellella ympäriinsä synkkinä. Laiskuutemme on näin kosto maailmalle. Tällaisesta laiskuudesta voi kehittyä vakava masennus ja toimintakyvyttömyys.

(Lainaus Pema Chödrön kirjasta Pelosta vapauteen - selviytymisopas vaikeina aikoina)