kuin varkain sinä liu'uit elämääni.
olen koettanut miettiä milloin näin sinut ensi kerran, mutta minulla ei ole aavistustakaan.
muistan kyllä milloin sinusta tuli ystävä. minun ystäväni. soitit ja pyysit meitä sun luo vegekokkausiltamiin. sanoin että ei se varmaan natsaa, a ei pääse. ja sanoit niinniin, tiedän, mutta tule sä. ja mä mietin ja miksei. tulin.

ja sitten: taikatemppuja. naurua. bridgeä. bileitä. kokkailua. viherprojekteja. dokailua, niin hyvässä kuin pahassakin. iltoja, jotka on muuttuneet öiksi aamuiksi päiviksi.

solidaarisuutta. luottamusta. merkityksellistä olemista. kai keskustelujakin, jossain välissä, muttei juuri tarvetta. jotenkin sä olet vaan aina ollut niitä yksittäisiä timantteja, joille ei tarvii selittää. kun sä tiedät. eikä oo aina ollut helppoa tuntea toista ihmistä niin hyvin. mutta sä tajuut. ja se tekee siitä helppoa <3