mä olen aina ollut kova haluamaan kaikennäköistä. niinpä oon aina ollut myös hiton yritteliäs ja tehnyt osa-aikaduunia koko ajan 12-vuotiaasta lähtien. mulla on ollut käsittämätön määrä työsuhteita - niin peräkkäisiä kuin päällekkäisiäkin.

ja rankka työ on vaatinut rankat huvit ja kynttilä on roihunnut molemmista päistä.
nyt kun päätin jättää rankkuuden huveista hetkeksi, on tekemisen rankkuus alkanut tökkimään ennen kokemattomalla tavalla.
mä haluan ehtiä olla kotona. piste.
mä haluan jaksaa opiskella enkä yrittää tempoilla päätoimisesti sinne sun tänne.
mä haluan keskittyä kaikessa rauhassa ajattelemaan, koska se on se mitä mä teen.
mä en jaksa enää hotkia kirjoja kursseja vaikutteita ties mitä voidakseni vain läpipaskoa niistä jonkin kutakuikin kelvon suoritteen.
ei kiitos.
ei nappaa.

mut jos mä haluan enemmän aikaa ja silti olla päätoiminen opiskelija, joka lyhentää asuntolainaa ja matkustelee, niin mun on opittava karsimaan. paljon.

mä en ehkä jaksa elää koko ajan ylikierroksilla.
mut ystävät, meille saa tulla teelle.
<3 tervetuloa <3