en kestä negatiivisia tunteita.liian joko tai. joko kaikki on niin täydellistä, maanisen kiksun ihanaa, tai sitten ahdistaa niin lamauttavasti ettei pysty. onneks vaan krapulassa eikä se oo usein... paitsi just tänään. miksi en voi kestää mitään epämiellyttävää, eikö aikuisen ihmisen psyyken pitäisi olla sen verran kypsä että saattaa elää tasapainossa sen kanssa ettei maailma ole pelkkää harmoniaa?vitun hymytauti, mä haluan siitä eroon. joka kerta kun näkee ihmisiä pakko olla jotain uutisia tai uusia suunnitelmia tai ostoksia ja olla keskipiste ja niin hyvällä tuulella ja nauraa ja vitsailla niin että vakavammatkin aiheet kulahtaa. kai voisin vaan myöntää tarvitsevani ihmisiä.... läheisriippuvainen

jos joskus sattuu niin ehkä voisi olla vaan rikki ja antaa puhaltaa kunnes on ehjä taas. eikä koittaa kääntää kaikkea parhain päin

ikävä. ei enää lauantaisia uunipastoja, ei sipoon saarta, ei yhteisiä kävelyitä. ei enää ihmistä jolla on aina aikaa, joka ei toisin kuin minä ole kalenterin orja vaan jolla on mikä päivä tahansa aikaa ystävälle... mikä päivä tahansa, ei enää mikään päivä.

miksi mä rakastan niin montaa ihmistä niin kovaa? uskomattoman kauniita ihmisiä eikä rosoilla väliä. kaikkee ei voi saada- pitää päästää irti, antaa lentää pois. iso punainen ilmapallo mun käsissä, siellä sinä,  käsinkosketeltavana, mutta kun päästän irti tuuli vie sut muualle. ikuisuus on pitkä aika ja mulla on sua jo nyt niin ikävä.

mutta mä en osaa surra,mä värjään mun tukan pinkiksi ja lähden juhlimaan. vaikka mä olen sisältä tummansininen, yönsininen, mä värjään tukan pinkiksi ja nauran.

turha kai rypeäkään, eikä mikään oo muuttumassa joten parempi nauttia niistä hyvistä asioista. paskansietokyky eli kärsivällisyys puuttuu mun aivokemiasta. pakko olla instant pleasure koko ajan. koko ajan kivaa uutta ja mielihyvää. mä haluaisin olla jotain kauniimpaa kuin hedonisti. en haluaisi olla mikään nisti--

-"Le seul véritable voyage n'est pas d'aller vers d'autres paysages, mais d'avoir d'autres yeux." (Marcel Proust) Ainoa todellinen matka ei ole kohti toisia maisemia, vaan toisten silmien kautta.

(Ambient tekee hyvää. Eikä unettomuus valvota koko yötä, eihän, sillä nyt on vielä aikaista ja olen jo itkenyt kaipausta pois.)

-À la recherche du temps perdu, kadonnutta aikaa etsimässä, tuntuu jo nyt mun lempikirjalta vaikka mä en oo vielä edes aloittanut sitä ja mun on tarkoitus lukea pari muuta ennen sitä. Siihen varmasti vielä palaan. (Olisipa jo aikuisten kesälomat ja kuukausi mökillä kirjavuoren kanssa.) Onneksi on sunnuntait - vaikka testi olisi nega en darraudu bileissä niin ettei lukeminen luonnistu. Alkoholista tulee laskut kun välittäjäaineet ei oo kohdillaan. Ei tule pahoinvointia eikä päänsärkyä johon ei ibuprofeiini auttaisi, mutta  niin paha ahdistus ettei kestä olla yksin, ei edes kissan  ja koiran kanssa  puoliyksin. Onneksi on ystäviä joiden kanssa voi nauttia auringonpaisteesta ja lintsailla luennoilta. Ystäviä jotka jaksaa naurattaa puutunutta huonoa seuraa buffalobuffalobuffaloilla :)

-Puutarha ja kirjasto, muuta ei ihminen voi tarvita (Ciceroa mukaillen). Seuraavassa kämpässä tosin vain terassi, mutta onneksi koko kaupunginosa on merellistä puutarhapuistoa.

-Harhailee, ajatukset. Muisti toimii huonosti darrassa, vaikkei se yleensäkään vakuuta. Vaihdoin ambientin takaisin siaan. Siaa on hyvä itkeä. Se puhdistaa. Mä haluan teakiin dramaturgilinjalle. Opiskella vaikka mitä, yliopistolla nyt neljäs vuos ja loppua ei näy, hyvä niin. Kirjailijaksi. Ekaa kirjaa ei kustannettu, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin ymmärrän miksei. Se oli omaa terapiaa, ensioksennus paperille, vuodatusten vuodatus, mutta ehkä seuraavaksi voisin olla kypsä sanomaan jotain -hiotumpaa? "Lahjakkuus on pelkkä lupaus, lunastuksesta on huolehdittava itse," sanoo Pirkko Vekkeli. Poisheitetyistä lahjoista katkeroituminen ei innosta. Haluan yritttää kaikkeni, kuten olen elänyt tähänkin asti, täysillä. Ei jotain sinne päin. Aikansa kutakin, ja uusia haasteita kohti niin aika parantaa haavat siinä sivussa, huomaamatta. Liika tee oksettaa. Täydellisyys oksettaa.

"'Onko poikkeavuus mielenterveydestä tulkittava aina sairaudeksi,' Pastila sanoo haastaen. (...) --naista, joka kokee päänsä sisällä kuulemansa äänet elämäänsä rikastuttavaksi tekijäksi, ei ongelmaksi. (Muoto 4/06). " Joo ehkä voin rauhassa olla oma hypomaaninen itseni ja jättää litiumin popsimatta, jos muut löytää mielenrauhan vähän rankempienkin juttujen kanssa ;)

Polyglotti kosmopoliitti uusnomadi urbaani luonnonystävä. yeah right. Pinssissä lukee monien alojen asiantuntija, sopii mun pienelle egolle. --Onnistuisinpa kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Toivottavasti en enää hiilly niin raivariksi koska se on jo tarpeeksi paha kun lemmikit pelkää, en haluu et vauva joutuu koskaan pelkäämään. Masuasukki, oletko vielä vai et? Tuskinpa, ja onneksi ekoilla 2 raskausviikolla ei pitäisi dokaamisen ja tetrasykliinin haitata simona. Bilepäivän aamuna voin tehdä testin. Näin kärsimättömälle ihmiselle on ovulaatiosta pitkä aika testipäivään. Ja toivon niin kovasti molempia vaihtoehtoja: haluan samaan aikaan olla raskaana ja olla olematta. Vielä opinnot kesken, mutta nykyisillä megalomaanisilla suunnitelmilla ne on kesken vielä vuosikausia. Turhaan pohdin,  tulee jos on tullakseen.

pitää laittaa oma ego syrjään. en halua estää sua olemasta onnellinen, ja kun mä en voi tehdä sua onnelliseksi niin mun on päästettävä susta irti. kaunis punainen ilmapallo, hehkeänä päivänä pilvettömälle taivaalle. pilvettömälle, sillä kaikki pilvet on mun sielussa. jokainen naru jolla mä pidän sua lähellä pitää päästää irti, sulla on koko hehkeä maailma valmiina sua varten, täynnä toteutuvia unelmia ilman että pidän sua junnaamassa paikoillasi. ja vaikka tuuli ei veisi sua kauas narut irtoaa nyt, enkä ota niistä enää kiinni. kaikki on niin vitun epäreilua. kivun kanssa elämistä, kunnes aika auttaa.

aikaan voin aina luottaa. merisairaana se tikittää tauotta rannalle saakka, se on lupaus siitä ettei mikään kipu kestä jatkuvasti. haikeus voi olla jo kaunistakin, se voi olla vaaleansinistä. mun sydän voi täyttyä taivaansinisellä haikeudella kun punainen pallo lentää pois.

huomenna on uusi aamu, ja aurinko ei ole jättänyt vielä yhtenäkään aamuna nousematta. Aamu, siinä olisi kaunis nimi lapselle. Aamulla kaikki on mahdollista. Uusi alku, uusi auringonpaiste. Aamu Aurora eli aamunkajastus. hedelmöittymisestä alkaa uusi aika. mä en tiedä kummassa ajanlaskussa me eletään.

-Sanoitko, että minä voin lentää?
-Sanoin, ettö sinä olet vapaa.

(Lokki Joonatan, Richard Bach)