kuvittelin tulevani harrastamaan liikuntaa, mutta... ensimmäiset 10 minuuttia maattiin selällään ja vähän "skannailtiin miltä meistä tuntuu". sitten nosteltiin olkapäitä irti lattiasta, "mahdollisimman vähän ja kuulostelkaa miltä se tuntuu. mitä teidän olkapäät niinku haluais kertoa teille". (mun olkapäillä ei ollut asiaa.) sitten kierrettiin lantiota eteenpäin "miettikää mikä tuntuis lihaksissa, ja tehkää siitä puolet. nyt se lantio niinkun kiertyis tervehtimään niitä olkapäitä joita äsken nosteltiin. mitä sillä lantiolla olis niille viestinä? ja miten selän helminauha voi?" 

mulla oli suuria vaikeuksia pitää pokkaa, kun sen jälkeen pidettiin taukoa ja maattiinkin sitten kyljellään. tauko makaamisesta! sitten sama uudestaan, ja lepoa välillä toisella kyljellä. kokeiltiinpa villinä vaihteluna myös vatsallaan makaamista! "levätään vähän kun se on aina aivoille aika raskasta opetella jotain uutta ja kehonkin pitää totutella pikku hiljaa. ja muistakaa että tällä tunnilla mikään ei ole oikein eikä väärin, ei tavoitella yhtään mitään, ollaan vaan. tällä tunnilla on oikeestaan enemmän kyse siitä mitä ei tehdä kuin siitä mitä tehdään..."

oi lempeys ja hyväntahtoisuus, niitä ken halajaa niin tervemenoa, feldenkraisista löytyy!

hippitäti kertoi opiskelleensa nelivuotisen f-ohjaajakoulutuksensa, yllätys yllätys, damissa! ja kieltämättä, voin kyllä kuvitella kuinka sopivan yrttihetken jälkeen omien ruumiinosiensa kanssa keskustelu voisi olla hieman sisällökkäämpää...