tiedätkö sen pisteen?
jossa seisot pysäkillä ja katsot aikataulua ja kelloa, eikä sinulla ole aavistustakaan siitä
onko aamu vai ilta?
jossa lakkaat avaamasta postia?
jossa rentoudut vain opiskelemalla, jolloin saat hyvällä omallatunnolla ajatella omia asioitasi sillä aikaa kun mielesi lukee ja memorisoi rippeen sieltä, toisen täältä?

se ei ole katkeamispiste.
se on vain hellyyttävä yritys olla kaikkea samanaikaisesti, olematta mitään.