joo.

nyt alkaa kevätlukukauden kaaos olla jotenkin järjestyksessä, lukujärjestykset tehty ja kurssit ja luvat säädetty. nyt pitäis vaan oikeesti alkaa tekemään juttuja. töihin en oo koskenut pariin viikkoon ja paria tenttiäkin oon lykännyt tänne asti, mut nyt ois todellakin aika saada aikaan sillä pienemmällä vaivalla ne vaan tekee kuin lähettelee "käviskö sitten joskus" -meilejä... kun vaan pääsis hyvään moodiin.

ei vaan nappaa.

ei nappaa yhtään mikään, ei kivatkaan asiat.

sais vaan tartuttua juttuihin niin kyllä se flow sieltä irtois. ehkä. joskus.

mä olen aina halunnut tehdä hirveästi kaikkea. tekemistä. mut nyt ei vaan huvita, vaikka nään pointtia niin ei vaan jaksais vaivautua. mitä kukaan ikinä kostuu siitä loputtomasta tekemisestä? kaikesta siitä energiasta jolla teen jotain? enkä mä tiedä auttaisko serotoniinikuuri täyttämään tätä tyhjiötä. 

oliskin pelkkää auringon puutetta mutta tuollahan se paistaa koko ajan! vitun aurinko saatana.

jostain nyt se tarmo ja energia työtää itsensä juoksupyörään (miksi niitä muuten kutsutaan oravanpyöriksi? eihän niissä oravat juokse vaan hamsterit ja hiiret ja lemmikkisiilit..)

aina hirveesti menossa eteenpäin mitä vikaa olla vaan tässä? kun en koskaan ole missään aina vaan välitiloissa matkalla jostakin jonnekkin. absurdia: tänään on broidin läksiäisbileet vuoden maailmaympärysmatkalle. enkä mä saa itsestäni irti edes sen vertaa että olisin kateellinen. täysin aneemiset kelat: vaikka rakastan matkustamista niin tuntuu että sinnehän se menee, joka kaupungissa samat hostellit samat bäkpäkkäribaarittelut samat kartta kädessä kiertelyt samat junat samat lentokenttämuodollisuudet samat random ihmiset joiden kanssa juttelee mukavia ja joita ei sittemmin muista koskaan edes tavanneensa samat paikalliset ruokaspesiaalit samat yhdenyön hoidot sama paska maailma.

aargh. ja mä oon niin väärässä! kun on vaan välittäjäaineet kohdillaan niin ei se kaikki ole yhtä ja samaa vaan vitusti värejä ja hajuja ja makuja ja hikeä ja kylmyyttä, sielunpuhdistavia maisemia, joitain ihmisiä joista tulee elinikäisiä ystäviä, joitain paikkoja joihin palaa aina uudelleen. toki vuoteen mahtuu puutuneisuuttakin ja kyllästymistä kun lomasta tulee jo arkea ja samuus iskee mutta varmasti, ihan varmasti, tosi paljon kaikkea todella merkityksellistä.

jaksaisinpa löytää sen merkityksen myös täältä.