en saa unta
mietin ties mitä
töitä, huomista deadlinea
laskuja, siivousta, ylihuomista tenttiä, luentopäiväkirjan palautusta, oppimistehtävän tekoa
kaikki tulee jotenkin aina kerralla
ei se mitään

sisäinen usko amerikkaan on pitänyt mun pään pinnalla ennenkin
vaikkei realismilla siinä oo ollut osaa eikä arpaa
ei se mitään

mietin ihmisiä ja itseäni
sitä kuinka tänään luin psykologin näkemyksen kuinka kaikkein tärkeintä ihmissuhteissa on kunnioittaa toisen yksityisyyttä
no sitä en oo varmaan koskaan osannut
mä luulin että kaikkein tärkeintä on olla lähellä
olla läsnä
olla iholla ihon alla
mutta ehkä olenkin vain tunkeileva
ei voi mitään

mietin itseäni
sitä kuinka ärtynyt ja vihainen ja tulenarka vielä alkusyksystä olin
sitä kuinka soitin pomolle ja ilmoitin et mä en todellakaan tee perjantaivuoroja jos duuniin pitäis raahautuu vaan kolmen tunnin takia ja iltahan siinä silti menee siis ei kiitos
ja yhtenä iltana kun tulin avaa toista koulua iltakäyttäjille siellä oli koko sali hirveessä sotkussa
ja mitä mä tein
jätin tulikivenkatkuisen lapun rehtorin oveen
mun henkilön ylpeyttä oli loukattu helvettiäkö ne kuvitteli mun siellä siivoovan se mun duuni todellakaan oo
ja fuck that shit
paitsi et miks ihmeessä antaisin ventovieraiden vahingossa tyrimien juttujen millään lailla liikuttaa itseäni?

mietin ihmisiä
kuinka sitä luulee tuntevansa jonkun eikä tunne
kuinka ihmiset saattaa olla niin perustavanlaatuisesti erilaisia
kuinka on sellaisia kuin minä jotka kiehahtaa yli heti kun on hetken liian kuumalla levyllä mutta leppyy yhtä nopeasti kuin on suuttuneetkin
ja toisia jotka kituuttaa kannen alla siihen asti että räjähtää ja se on sitten se loppuräjähdys koko vitun ystävyydelle

mietin ihmisiä
riitoja joista olen kuullut
niin turhia ilman mitään asiaa
vai onko niin että niissäkin se asia on ollut jokin ihan muu kuin oli esillä

mietin ihmisiä
sitä kuinka ärsyttää
sitä kuinka asenteesta on niin paljon vaikeampi valittaa kuin pienistä ärsyttävistä eleistä
vaikka todellisuudessa ei ne ärsyttäis ellei se asenne olis ärsyttävä

mietin päihteitä
kuinka paljon riidoista on johtunut päihteiden käytöstä
omasta alkoholistani
toisen kokaiinista
kolmannen kannabis-anemiasta

mietin päihteitä
kuinka parhaita muistoja ikinä olen saanut niiden vaikutuksen alla
kuinka edelleenkin tuntuu siltä että silloin me näimme selvemmin näimme ikkunan alla kasvaneen vaahteran yhteyttävän näimme energian kulkevan väristen lehtiä pitkin voi jumala en koskaan ennen tajunnut kuinka elävä puu on vaikka tiesin mutten nähnyt, silloin näin

mietin edesmenneitä tulevaisuudennäkymiä
kuinka kaikki aina sanoivat että minusta tulisi ystäväpiirin ensimmäinen äiti
no ei tässä näköjään sitten käykään niin
ei se mitään

mietin ikää
kuinka tämä on hyvä ikä
kun voi käyttää hupparia eikä silti kysytä papereita
kun voi ja saa ja pääsee ja uskaltaa
kun jo vähän luottaa elämään
ja alkaa ottaa itsensä pois jamesdeanjimmorrisonkurtcobain-kategoriasta
sillä holtittomuus ei enää ylitseaja kaikkea muuta

mietin katoavaisuutta
mikä jää mikä ei
kuka jää kuka ei
muutetaanko me vancouveriin ja jos niin onko mitään mihin palata
onko se sen arvoista mitä jättää taakseen

mietin ystäviä
sitä kuinka paljon on muuttunut niin lyhyessä ajassa
sitä kuinka aika juoksee ultramaratonia toisensa jälkeen
sitä kuinka näin ihmisen joka oli minulle kohtis äärettömän rakas
ja nyt se käänsi katseen pois
ei se mitään
en tuntenut kipua vain iloa siitä että se ihminen on edelleen oma itsensä
kuulin sen sen äänestä se puhui puhelimeen
ainakaan mä en masentanut sitä väärällä olemisen tavallani
se on tärkeintä sen onni jatkuu
ja omani
joskin kovin kovin eri
ei se mitään

mietin absurdiutta
sitä ironiaa kuinka kaikkein suurimmasta me selvittiin
kuinka kovin pieneen kaikki kaatui
kuinka yhden ylireagoinnin takia unohtui - siltä näyttää korjaa jos olet(te) vain fyysisesti poissa - monta ystävyyttä ja kokonainen harrastus

mietin tuttuutta
kuinka minulla on ystävä jota en ole koskaan tavannut
vain jutellut netissä & luettu tekstejä puolin ja toisin
ja silti ihan totta tiedän se kuulostaa älyttömältä
mutta h-l ihan niin kuin tuntisin sinut oikeasti
edes vähän
ei voi tietää

mietin leukoja
kuinka ne kiristää
kuinka mun pitäisi päästä eroon stressaamisesta
se on projekti
mä joogaan mä en juo mä chillaan mä handlaan jutut
leuat vittu uskokaa ei tarvii kiristellä hampaita
ei se mitään
kisko auttaa

mietin kiskoja
mihin ne vie
kenen kanssa
kuinka kulunut metafora se on
ja silti vaivoin korvattavissa

mietin sylvia plathia
runoja terävänäköisyyttä todellisuuskokemusta masennusta
kymmensivuista esseetä, mistä haluan kirjoittaa?
kuolemakurssilla haluaisin kirjoittaa elämästä

mietin elämää
mietin juttuja
mietin miten ihania ihmisiä mun elämässä on
mietin kuinka keskeneräinen oon
kuinka en kai koskaan tuu valmiiks
kuinka joillekin se riittää
ja kuinka hyvä on niin.