"Kaikkien ihmisten tulisi olla auttavasti perillä aivopesun menetelmistä
osatakseen suhtautua järkevästi vaikuttamisyrityksiin, joiden kohteeksi
voi yllättäenkin joutua" 

Bruno Bettelheim, psykoanalyytikko ja kirjailija, joka selvisi natsien
keskitysleiriltä.  

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/aivopesu.html

Vaikka Orwell kirjoitti teoksensa "Vuonna 1984" kylmän sodan
kynnyksellä totalitaarisia poliittisia ideologioita vastaan, toimii teos
yhtäläisesti muidenkin totalitaaristen ideologioiden, kuten lahkojen,
kuvauksena.

"Manipulointi (tai manipulaatio) tarkoittaa ihmisten mielten ohjaamista
haluttuun suuntaan. Kyse ei ole normaaliin arkielämään kuuluvasta
suostuttelusta, vaan paljon vahvemmasta pyrkimyksestä ohjailla toisten
ihmisten elämää, usein vastoin näiden todellista etua. Valitettavasti
ilmiö on hyvin tavallinen uskonnollisissa yhteisöissä. Uskonnollisissa
yhteisöissä elää usein vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea
ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet
ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja
johtaa kadotukseen." http://www.uskontojenuhrientuki.fi/manipuli.html 


"puolue voi työntää kätensä menneisyyteen ja sanoa, ettei sitä koskaan
tapahtunut (s.39 Vuonna 1984)"

Jehovan todistajien vartiotorniseuran sanasto on hyvin orwellilaista:
isoa veljeä edustaa järjestö, jota kutsutaan äidiksi. Menneitä
profetioita muutetaan nykylinjaan sopiksi tehden kirjojen
uusintapainoksiin merkittäviä asiamuutoksia ilman, että niitä tuodaan
esille; kaikki menneet erehdykset kuitataan sanomalla, että "valo
kirkastuu" lopunaikojen edellä ja oli Jumalan tahto, että asia
ymmärrettiin alun perin virheellisesti, sillä 
"emme vielä olleet tarpeeksi kypsiä vastaanottamaan sanomaa
täydellisenä". Viimeisenä keinona käytetään suoranaista valehtelua:
vuoden 1975 Vartiotorneissa povataan Harmagedonin koittavan kuluvana
vuonna, mutta seura kiistää kivenkovaan, että se olisi koskaan
virallisesti näin väittänyt, ja vastuu siirretään muutamalle "liikaa
innostuneelle" yksilölle. Tuhannet kuitenkin tajusivat irtautua
järjestöstä, kun maailmanloppua ei tullutkaan luvattuna ajankohtana.

"Uudiskielen tarkoitus oli, paitsi tarjota ilmaisukeino Engsonin
kannattajien maailmankatsomukselle ja ajatustavoille, myös tehdä kaikki
muut ajatustavat mahdottomiksi (s.307)." Jehovan todistajat kutsuvat
uskontoaan nimellä "Totuus". Uskonasioista voi kiistellä, mutta Totuus
on väistämättä totta. Niinpä kyseenalaistamisen mahdollisuudet kapenevat.

Osenian Lontoon asukkaan luulevat, että heidän puolueensa on ikuinen.
Myös Jehovan todistajat uskovat, että heidän järjestönsä on ikuisesti
olemassa.

Jehovan todistajienkin on "pystyttävä syytämään oikeat vastaukset kuin
pyssyn suusta (s. 325)". Parhaita vastauksia kokouksissa ovat suorat
lainaukset Vartiotorni- ja Herätkää! -lehdistä, jolloin puheessa ei
esitetä omia ajatuksia: "ankkapuhe, joka tarkoitti 'kaakattaa kuin
ankka'. Mikäli kaakatetut mielipiteet olivat puhdasoppisia, niistä
seurasi vain kehuja ja kiitoksia".

Niin Oseanian Lontoossa kuin todistajien "Hengellisessä paratiisissa"kin
negatiiviset tunteet kohdennetaan absoluuttiseen pahaan, jonka
vihaaminen yhdistää. Orwellin tarinassa pahuus ruumiillistuu
Goldsteinina (s. 17), todistajien maailmankuvassa Saatana Panettelijana. 

Vartiotorni-seura on kääntänyt ja vääntänyt raamatusta omaa
ideologiaansa tukevan raamatunkäännöksen "Uuden maailman käännös".
Asiantuntijalausuntojen mukaan käännös on täynnä asiavirheitä. Eli
orwellilaisesti: ideologia ei muutu faktojen vuoksi, vaan faktat (tässä:
oikeamerkityksinen käännös) korvataan ideologiaa tukevilla sepitteillä.

Seuran julkaisuissa ei käytetä säännöllisesti lähdetietoja, vaan usein
viitataan vain sanomalla "Eräs kuuluisa tiedemies onkin todennut" tms.
Lähdetietojen puuttumisen ymmärtää, kun saa käsiinsä jonkin lähteenä
käytetyn julkaisun: alkuperäinen sanoma on usein vääristelty
päinvastaiseksi. Ne tieteelliset argumentit, jotka eivät ole
ristiriidassa ideologian kanssa, nostetaan jalustalle, ja ne jotka ovat
ristiriidassa, kuitataan erehdyksiksi.

"(...) destruktiivisten kulttien tapaan käyttää kuormitettua kieltä,
kaksoiskieltä. Koska kieli tarjoaa symbolit, joiden avulla me
ajattelemme, niin kontrolloimalla tiettyjä sanoja helpottuu myös
ajattelun kontrollointi. Kaksoiskielessä sanojen merkitys hämärtyy tai
voi olla jopa vastakkainen yleiseen kieleen verrattuna. Esimerkiksi
kommunististen maiden virallisen propagandan mukaan Berliinin muuria
kutsuttiin "fasismin vastaiseksi valliksi", vaikka se todellisuudessa
oli aivan muuta. George Orwellin satiirissa Vuonna 1984 ihmisiä
kidutettiin rakennuksessa, jonka nimi oli Rakkauden ministeriö."                 
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/aivopesu.html   

Iskulauseiden sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys on
voimaa sisältö löytyy myös todistajien retoriikasta. Sen sijaan, että
ajateltaisiin sodan olevan rauhaa, nähdään rauhan tilalla sotaa:
todistajat sivuuttavat systemaattisesti kaikki mediassa esitetyt hyvät
uutiset. Raamatussa on ennustettu, että lopunaikoina tulee olemaan
luonnonkatastrofeja, itsekkyyttä, vanhemmilleen tottelemattomia lapsia
ynnä muuta kauheaa. Kun ennustus näyttää käyvän toteen, todistajat
vakuuttuvat olevansa oikeassa. Sen sijaan kaikki hyvä edistys, oli se
sitten tyttöjen opiskelumahdollisuuksien paraneminen Afrikassa tai
jonkin lääkkeen keksiminen vakavaan sairauteen, ohitetaan pisarana
meressä. Ajatellaan, ettei se yksittäinen asia muuta selkeää suuntaa,
johon maailma on ajautumassa. Jätetään huomiotta, että jos maailma olisi
läpeensä paha, ei mikään pahuus ylittäisi enää uutiskynnystä. Pedofiilin
tai murhaajan kiinnijäämisestä tekee uutisen vain se, että se on
poikkeus. Jos kaikki isät olisivat pedofiilejä, ei asiassa olisi mitään
uutisoitavaa.

Vapaus on orjuutta -iskulause on täysin sama: todellinen vapaus on
ihmisellä, joka elää Jeesuksen orjana. Seuran päättävät tahot Amerikassa
kuuluvat 'orjaluokkaan', jolloin heidän valtansa ei näytä niin suurelta
kun he kutsuvat itseään nöyrästi Jumalan orjiksi.

Tietämättömyys on voimaa: JT järjestö painottaa, että "huono seura tekee
kaltaisekseen". Huonoksi seuraksi määritellään vääräuskoisten lisäksi
kaikki se, mikä ei tue seuran oppeja: oli se sitten tiedettä, taidetta
tai viihdettä. Kaikki todistajia kriittisesti käsittelevä materiaali on
kiellettyä ja kokouksissa kerrotaan varoittavia tarinoita netissä
surffailun seurauksista. "Luopioiden" eli entisten todistajien kanssa ei
saa olla missään tekemisissä. Kun päivät sitten kuluvat hengellisten
asioiden parissa sekä elannon hankkimisessa ja arkiaskareissa, ei aikaa
eikä energiaa jää juuri muulle.  Ei ole varsinaisesti kiellettyä lukea
vaikkapa muiden uskontojen opeista, mutta ainoa järkevä motiivi
tällaiseen voisi olla se, että käännytystyö on tehokkaampaa, kun tuntee
käännytettävän ajatusmaailmaa. Seuran julkaisuissa kuitenkin kerrotaan
kaikki, mitä todistajan tarvitsee tietää. 

"Riippumattoman ajattelun vaaroista" muistutetaan jatkuvasti. Todistajan
tulee luottaa sokeasti niin Isään Jumalaan kuin Äitiin Järjestöönkin, ja
uskoa kaikki kuuliaisesti. Muistutetaan, mistä kaikki paha maailmassa
sai alkunsa: Eeva ja Aadam uskoivat viekasta käärmettä, joka väitti
heille että Jehova pimittää heiltä jotakin hyvää. Heidän olisi pitänyt
luottaa rakastavaan ja turvalliseen isään, eikä pyrkiä olemaan hänestä
riippumattomia. Todistajat uskovat, että kaikki maailman pahuus,
kuolema, sairaus ja epätäydellisyys johtuvat ihmisparin lankeemuksesta
riippumattomaan ajatteluun. Onneksi Jehova on kuitenkin luvannut heille,
että he pääsevät takaisin paratiisiin ikuisiksi ajoiksi, kunhan eivät
vaan osoita samankaltaista pyrkimystä riippumattomuuteen. 

Oseanian Lontoossa Isoveli valvoo kansalaisia jatkuvasti teleruudun
välityksellä. Myös Jehovan todistajat kontrolloivat jäsentensä
aktiivisuutta: saarnaustyössä käytettyjen tuntien määrä ja levitetty
materiaali raportoidaan kuukausittain lomakkeella eteenpäin. Jos joku ei
raportin mukaan ole kovin aktiivinen tai jos on huomattu hänen olevan
joskus poissa kokouksista, valvojat tekevät kannustuskäyntejä "eksyneen"
luo. 

Kun ihminen kuulee ja lukee kymmeniä tai satoja kertoja viikossa samoja
iskulauseita ja samansisältöisiä ajatuksia, niistä muodostuu helposti
yhtä itsestäänselviä kuin "hauki on kala" -hokemasta.