ylistys häröilylle!

kaikkea pitää kokeilla, sanoi äiti kun sieniä suuhun tunki. ja minä uskoin. ja uskon edelleen. ei voi tietää jos ei kokeile! mutta nyt tiedän: ei ei ei mä en haluu opettajaksi. se on peruskivaa duunia mutta mä kyllästyn nopeasti: lue: kyllästyin jo. kielioppi on joo hyödyllistä mutta voi elämä kuinka kivaa. ei oo materiaalit edennyt tänään yhtään, en oo ees avannut työkonetta. huomenna sitten... teen tän homman kun tähän kerran läksin, mutta miksi miksi miksi mä opiskelisin ihan mielenkiintoiset opettajan pedagogiset jos voin yhtä hyvin opiskella sairaan mielenkiintoisia kirjallisuuden kursseja?

miksi tehdä jotain hyödyllistä, jos voi tehdä jotain kivaa?

syitä on, mutta entä jos se kiva voi lopulta olla ihan yhtä hyödyllistä? kun aineopinnot saan pulkkaan ja tämän duunin valmiiksi niin sitten jotain ihan muuta!  ->soitin teakiin ja ne lupas ottaa mut sivuaineen tekijäksi! huippua, tanssin vielä pöydällä kunhan paperiasiat hoituu :))))) (byrokratia ei tanssita kuten ei kielioppikaan...) silti huippua!  

pohdittiin ystävän kanssa määrätietoista etenemistä vrt. puolilaiskaa haahuilua. totta on että ne määrätietoiset saa suuremmalla todennäköisyydellä kirkkaimmat kruunut otsilleen. mutta entä hauska? uraputkessa voi olla kivaakin, jos duuni on haastavaa ja baksia virtaa jolloin vastapainoksi voi matkustella ja juoda shamppanjaa (mutta mulle riittää kuohari...) kauheinta musta silti olisi valmistua lukiosta suoraan viidessä vuodessa maisteriksi, ja sitten huomata olevansa väärällä alalla...  ei oo kiire mihinkään, vaik jutut etenis hitaasti niin aikaan voi luottaa, jatkuva hidaskin eteneminen tekee ne lopulta valmiiksi. sillä jos loputtomasti optimoidaan, mihin se optimoitu aika käytetään? aikaa kun ei voi laittaa pankkiin kuten ystäväni momo opetti.  

mä olen kohtis määrätietoinen mutta fluxxisti, tavoitteet vaihtuu koko ajan. silti kaikesta häröilystä tuntuis kertyvän aina jotain taskunpohjalle, jotain ammennettavaa seuraaviin juttuihin. eli: ihan sama minkä suunnan ottaa, kunhan ei jää junnaamaan paikoilleen. siispä teakia, kirjallisuudet paketiksi, kulttuurien välistä viestintää, venäjän ja japanin jäätelön-osto-alkeiskursseja (mut ei liikevenäjää, dear god!!!!), ehkä luovaa kirjoittamista j-kylän kautta (se tosin maksaa kun se on vain avoimessa... joten eka pitäis saada duunia aikaan ja visat maksettua, eli ei heti huomen... )

what ever, haluan kuitenkin päätyä kotiäidiksi ja väärinymmärretyksi kirjailijaksi joten näillä tavoitteilla: ihan vitun sama

jos joskus kirjoitan elämänkerran sen nimeksi tulee häröilemällä huipulle.