lankapuhelimesta sai aa-äänen, josta virittää kitara.
jos oikein kovasti pinnistän, voin vieläkin kuulla tuuttauksen.

jos onnistun virittämään muistosta, onko minulla silloin absoluuttinen sävelkorva?
vai vain ikävä veivattavan puhelimen oliivinvihreää luuria.

(se puhelin haisi muoville, tai kuvittelen vain.)