meitä oli yli kahdeksankymmentä siinä asuntolassa
kaikki etsimässä omaa tähteään.

en minä silloin tiennyt, että sinä jäisit.

me olimme eläneet eri asioita, mutta kokeneet samoja.
me olimme nähneet asioita sisältäpäin.

meidän kahvikuppimme venähtivät viisituntisiksi sessioiksi
kun ajatustemme villiviinit lomittuivat ylös yli kaikkien pintojen.

joten kyllä: minä haluan tietää mille sinä perustat maailmasi.
eikä vain: minä haluan perustaa maailmoja kanssasi.

koskaan en lakkaa hämmästelemästä sinun visioidesi selkeyttä ytimekkyyttäsi määrätietoisuuttasi dynaamisuuttasi kauneudentajuasi luomisvoimaasi.


sinä olet jättänyt minuun jälkesi
piirräthän sen myös iholleni?