näin lukukauden puolivälin perinteitä kunnioittaen on jälleen aika tehdä täyskäännös ja jättää puolet tämänhetkisistä kursseista kesken. valita parhaat päältä.

aiemmin se tuntui hukkaanheitetyltä työltä. silloin kun opintoviikkoja oli vielä vähän. nyt on aivan se ja sama mitkä irtosäläkursseistani jaksan suorittaa rekisteriin saakka ja mitkä jäävät sanoisinko hautumaan (huomaa foneettinen yhtäläisyys: hautuumaa. osa herää vielä joskus henkiin; todennäköisimmin ne taivaalliset kuin helvetilliset. sillä pakot alkavat onneksi olla takanapäin...)

humanistin suurin ikuisuusdilemma lienee se, kuinka kaikki liittyy kaikkeen, mutta mikään ei sinänsä ole ohittamattomissa. yhden kurssin taustamateriaaliksi voi lukea yhtä hyvin 15 ylimääräistä kirjaa kuin olla lukematta yhtäkään sen näkymättä välttämättä millään lailla kurssiarvosanassa. taustamateriaaliksi kun voidaan katsoa yhtälaisesti kaikki aiemmin opiskellut kurssit ja niiden taustaksi luetut kirjat sekä kaikki muu luettu, eletty, koettu ja törmätty - ja lopulta silti aina esseistin taidot ratkaisevat.

niin, sittemmin olen huomannut kuinka paljon kaikesta kuitenkin jää käteen. esim. nyt aion istua loppuun kulttuuri- ja aluetutkimuksen johdantokurssin luennot ilman pienintäkään aikomusta tehdä siihen liittyviä tehtäviä. katsoin ne läpi ja juuri nyt en näe mitään syytä käyttää niihin energiaa. luennot ovat sen sijaan mielenkiintoisia. kurssisuoritusta en tarvitse, sillä en pyrikään kvv-maisteriohjelmaan, vaan vain ja ainoastaan kirjoittamaan. jyväskylään, teakiin, taikiin. ellei muuta, jatkan maisterini kirjallisuuden opiskelijana. se nyt kuitenkin tukee parhaiten tavoitteitani; ja sitä olen muutenkin jo suorittanut enemmän kuin pääainettani...

ja kvv-intressejäni ruokin viikonlopun mod-koulutuksella. huomasin, että se mitä halusin kehittää - tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, jota joku muu voi ihan hyvin jatkokehitellä - on jo olemassa. turha siis keksiä pyörää uudelleen... (eli paljastettakoon nyt jo haudattu graduprojektini: kuinka kulttuurienvälisiä vuorovaikutustaitoja voi opettaa? jossa olisin yhdistänyt draamakasvatuksen keinot verkkopedagogiikkaan tuodakseni teorian käytäntöön opetuksessa, jonka sisällönhallinta teoriassa on yhtä tyhjän kanssa. btw se on muuten aika hyvä suunnitelma, vaikken jaksakaan toteuttaa sitä. jos joku haluaa valmiiksipohditun gradunaiheen, niin voin meilata...)

maailmassa on satatuhatta kiinnostavaa asiaa, mutta
minä haluan kirjoittaa. kirjoittaa. kirjoittaa.
enemmän kuin mitään muuta.
that's it.