ystävällä on avomies, tyttöystävä ja hoito, jotka kaikki tietävät toisistaan ja ovat sinut tilanteen kanssa.

ehkä on realismia ettei kaikkea voi saada yhdestä ihmissuhteesta. (tosin ehkei kaikkea edes tarvitse saada? ehkä nimenomaan se valitseminen tekee yhdestä ihmissuhteesta erityisen: haluan juuri sinut ja kaikkine puutteinesikin sinä riität minulle.)

parisuhteen ytimessä on rakkaus, seksi, kunnioitus ja turva. lopulta, kaiken muun voi saada muualta, ystäviltä, perheeltä, jostain..

irroitin hiljattain toimivan parisuhteen reseptin naistenlehdestä:
1. pettymyksensietokyky: kestän sen, että joudun pettymään kumppaniini.
2. hyväksyn sen, että hän ei ole täydellinen.
3. olen itse vastuussa elämästäni. kumppanini tehtävä ei ole tehdä siitä täydellistä
4. koen, että tämän ihmisen kanssa voin kasvaa ja kehittyä.
5. välillämme on ystävyyttä.
6. kunniotan häntä, vaikka hän on erilainen kuin minä.

tota kolmoskohtaa olen miettinyt paljon. vaikka paljon elämästä rakennetaan yhdessä, on vastuu omasta onnesta lopulta kuitenkin itsellä. toteutuakseen se vaatii noi kohdat 4-6, sen että toinen antaa tilaa niillekin jutuille joissa ei itse ole mukana. ystäväni elämäntapa tavallaan ratkaisee ekat kaksi kohtaa: avomiehen ei tarvitse olla kaikkea mitä ihmiseltä voi haluta, sillä tyttiksen kanssa voi toteuttaa muita puolia itsestään. ja ehkei pettymyksetkään ole niin rankkoja, jos niiden kohdatessa on taas toisen olkapää tarjolla? puhdasta spekulointia, how would i know...

individualismi on ollut nousussa jo pitkään ja veikkaankin, että ihmisten elämäntavat eriytyy koko ajan kauemmas yhteisestä konsensus-suomalaisuudesta. ainakin isoissa kaupungeissa? itsetarkoituksellisesta erikoisuudentavoittelusta en ole järin innoissani (hiljattain vähemmistönaamiaisissa esitin russofruitarianisti-streittaria ts. straight edgeä, joka syö vain venäläisten kasvisten uusiutuvia osia; sillä onhan fennoveganismi jo so ninetees ja passé! tsekkaa maimoun kuva http://irc-galleria.net/ ) mutta kasvava valinnanvapauden ja vaihtoehtojen kirjo sen sijaan sykähdyttää: ei liene vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää vaan monenkirjavatkin viritykset voi tehdä ihmisistä tyytiksiä...

huippua: studia generaliassa on keväällä teemana rakkauden evoluutio, jossa kerran viikossa eri tutkijat pohtii nykypäivää suhteessa avioliittoon, perheeseen, vaihtoehto- ja uusperheisiin jne. saa nähdä onko niillä jotain uutta perspektiiviä...

sinne -> (alk. 1.2. 18-20 portsu)