että vielä joskus olisi turvallista.
että vielä jonain päivänä olisi yhteiset pelisäännöt, joihin kaikki saisivat vaikuttaa,
ja joita kaikki haluaisivat noudattaa.

sen toivon voin antaa itselleni anteeksi,
uskoa en.

että todella kuvittelin sellaisen päivän joskus koittavan..!
että lepäsin mutustellen ihanaa pajunköyttä niityillä rinnan kirmaavista kauriista ja leijonista..!
että hemmottelin itseäni kaksivuotisella lomalla todellisuudesta..!

(metron ikkunasta minä näin kun se vetäsi avokämmenellä naamaan ventovierasta naista, koska se saatanan ämmä oli kehdannut puuttua sen asioihin, valittaa roskien heittämisestä maahan.)

anna minun oksentaa tämä kaikki pois! mutta minä en oksenna
koska se ei ole kypsä tapa käsitellä negatiivisia tunteita.
(ja alkoholiko on?)


 ¿..mutta voisinko pliis vaan saada todellisuuden hieman pienempinä palasina..?