koko päivä meni lorviessa. kävin pitkällä lenkillä koiran kanssa, pilateksessa, luin kolme sarjakuvalbumia, kirjoitin päiväkirjaa ja mietin elämääni. puhuin puhelimessa. (yhden asian sentään hoisin, hankin uuden matkakortin kadonneen tilalle.)

piti tehdä yks ehkä neljästä kuuteen tunnin työjuttu. heti huomenna. uus yritys.

tajusin etten edes pitäisi itsestäni sellaisena jollaiseksi tasasin väliajoin spurttaan. just siksi mä olen niin överikausi-ihminen, kun mä koitan tuskaisesti elää jotenkin ihan eri lailla kuin mulle on luontaista. esim olen täysin iltaihminen ja inhoan aikaisia aamuherätyksiä, mutta jollain manialla aina välillä saan päähäni että kunnolliset ihmiset herää seitsemältä ja hölkkää räntäsateesta huolimatta ja on tosi aikaansaavia ja pirteitä ja yöks

joka syksy täytän kalenterini aikataulutetulla tekemisellä
kursseilla salsalla laulutunneilla teorialla uusilla harrastuksilla kokouksilla töillä millä milloinkin
asioilla joista pidän
mutta joista pidän vähemmän kuin
(tai en ehkä vähempää mutta)
lukemisesta kirjoittamisesta keskustelemisesta pitkistä illallisista ystävistä viinistä peleistä leffoista kahviloista nauramisesta kissan rapsuttamisesta lorvimisesta kiertelemisestä uimisesta
ohjelmoimattomista päivistä joina voi miettiä mitä huvittaa tehdä

kalenteriorjuudelle en halua antaa taas valtaa. enkä anna :)

24/7 puuhamaa ei silti liene tarpeen. siitä lisää toiste (ehkä?)

pussis nattis tuti gottis