Eriytymisen sukupolvi
Johdatus: Maailma kesällä 2006
Vielä viime kesänä minun sukupolveni tulevaisuus näytti kovin erilaiselta näiden verkkokalvojen takaa. Minä uskoin vakaasti, että elämme Raamatussa ennustettuja tämän asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä. Näin kaikki ennusmerkit ympärilläni: ihmiset tulevat olemaan itsekkäitä, rahaa rakastavia, vanhemmilleen tottelemattomia, ennemmin nautintoja kuin Jumalaa rakastavia ja useimpien rakkaus kylmenee. Maailmassa tulee olemaan luonnonmullistuksia, maanjäristyksiä, tulvia, nälänhätää ja sotia… Minä en nähnyt tässä maailmassa mitään hyvää. Ainoa asia millä oli merkitystä, oli saarnaamistyö: koettakaa ihmiset ymmärtää, kuulkaa Jumalan kutsu sillä tämä maailma on uppoava laiva! Mutta minä en usko tarkoituksen pyhittävän keinoja, ainakaan kun toimijana on Kaikkivaltias Jumala. Opiskelujeni myötä lahkon retoriset keinot alkoivat paljastua ontoiksi näennäisvakuutteluiksi: Ignoratio Elenchi eli virheellinen johtopäätös, joka ei seuraa loogisesti argumentista. Circulus in Demonstrando eli kehäpäätelmä. Argumentum ad Baculum eli pelottelu, ja niin edelleen... Niinpä minun uskoni lähestyvään Harmagedoniin ja ikuiseen onnelliseen elämään täydellisessä paratiisissa maan päällä mureni pala palalta. Minulle jäi vain se lohduttomuus, jonka olin tottunut näkemään kaikkialla, mutta tällä kertaa ilman toivoa paremmasta, ilman rakkaudellista Isää ja merkityksellistä saarnaamistyötä. Uutta maailmankuvaa ja tulevaisuudennäkymiä etsimässä
Tulevaisuus on jo alkanut; se ei ole irrallaan menneestä eikä nykypäivästä, sillä kaikki kaaoksessa alulle laitetut sysäykset vaikuttavat mitä moninaisimmin ja arvaamattomimmin seurauksin tulevaisuuden oikkuihin. Niinpä kaikki, mistä jo nyt on viitteitä, näkyy enenevässä määrin seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Ellei perhonen sitten räpäytä siipiään Savonlinnassa ja aiheuta tornadoa Monte Videoon kääntäen koko kaaoksen suunnan ympäri…
Minun sukupolveni on eriytymisen sukupolvi, niin hyvässä kuin pahassakin. Päivä päivältä meillä on keskenämme vähemmän yhteistä. Me olemme kasvaneet valintojen runsaudensarvessa ja se sarvi jatkaa kasvuaan meidän mukanamme. Maailma on pienentynyt merkittävästi internetin ja halpalentojen myötä. Konsensus-suomalaisuuden ja yhteisten ihanteiden aika on ohi: enää ei koko kansa seuraa samoja tv-uutisia eikä lue samaa demari-Hesaria, vaan moni hankkii tietonsa Googlesta ja Wikipediasta. Suosikkitv-sarjaa ei enää seurata samalla kellonlyömällä, vaan osa hakee sen vertaisverkosta jo vuosia ennen sen esittämistä Suomessa, toiset näkevät sen jollain tilaamistaan kanavista ja loputkin tallentavat sen digiboksiinsa ja katsovat kun kerkeävät, vaikkapa ipodilta töihin pendelöidessä. Kaupungistuminen, kansainvälistyminen, teknologian kehitys ja hedonismin nousu limittyvät uudenlaiseksi, itsekkäämmäksi elämäntyyliksi, jossa nuoruuden ja aikuisuuden raja hämärtyy.
Samalla kun luterilainen kirkko ja puolueet menettävät jäseniään, profiloidummat, yksilöidymmät ryhmät lisäävät kannatustaan. Kyläyhteisön tilalle nousevat nykyajan heimot, alakulttuurit. On reilunkaupan luomuväkeä, merkkitietoista pintaliitäjää ja boheemia porvaria. Kun valittavien vaihtoehtojen määrä lisääntyy, yhä useammat ihmiset tukeutuvat yhteisönsä linjaan. Myös fanaattiset ja populistiset liikkeet saavat kannatusta. Epävarmassa maailmassa, jossa ihmisten moraalikäsitykset eroavat toisistaan, moni turvautuu selkeään ideologiaan. Musta-valkoinen ajattelu antoi omallekin elämälleni vuosiksi ryhdikkäät raamit, jolloin maailma ei tuntunut enää niin kaoottiselta.
Vanhemmat pyrkivät tarjoamaan lapsilleen kehittäviä virikkeitä ja harrastuksia, ja vapaalle leikkimiselle on entistä vähemmän aikaa. Osa perinteisen leikin ajasta kuluu myös virtuaalimaailmassa videopelien äärellä. Päiväkotien ja koulujen luokattomuus ja suuntautuneisuus lisääntyy, kullekin oppiaineelle on oma painottava koulunsa tai linjansa. Osa opetuksesta siirtyy verkkoon nettilukion jalanjäljissä. Myös yksityiskoulujen kysyntä kasvaa ja ennemmin tai myöhemmin valtiovalta taipuu painostuksen myötä, jolloin yhä useampi lapsi opiskelee kristillisessä tai steiner-koulussa. Myös yritykset sponsoroivat kouluja, ja kuten jo nyt Nokian matikkapainotteisessa sisäoppilaitoslukiossa, myös enenevässä määrin muissa kouluissa oppilaita aletaan opettaa tietyn yrityksen tarpeet huomioon ottaen. Kiireisimmät ja vaativimmat vanhemmat saattavat lähettää lapsiaan ulkomaille arvostettuihin sisäoppilaitoksiin ja lennättää heidät loma-ajoiksi kotiin. Myös kotikoulu lisää suosiotaan: osa vanhemmista haluaa suojella lapsiaan joko näiden ikätovereilta taikka omaan maailmankatsomukseensa sopimattomalta opetukselta ja opettaa heitä mieluummin itse tai palkkaa heille kotiopettajan. Ilmastonmuutos muuttaa maailmaa enemmän, kuin osataan vielä ennustaakaan. Se lisää kurjuutta, köyhyyttä sekä sotia luonnonvaroista, öljystä ja vedestä. Kulutusyhteiskunnan on muututtava luonnonvarojen ehtyessä. Terrorismin uhka ja pelon ilmapiiri koventavat ihmisten asenteita, murtojärjestelmien myynti kasvaa ja parempien omakotitaloalueiden ympärille rakennetaan muureja ja palkataan vartijoita. Yhteinen arvopohja heikkenee: osa kannattaa individualistista kehityssuuntaa ja kannabiksen, vertaisverkkojen sekä homojen adoptio-oikeuden laillistamista, osa taas vaatii tiukkaa kuria ja järjestystä sekä ulkomaalaisten määrän tuntuvaa rajoittamista Suomen kamaralla. Konkluusio
Vaikka tulevaisuus on jo alkanut, ei sen suuntaa ole vääjäämättä ratkaistu. Jokainen pienikin valinta on kaaoksen ansiosta merkityksellinen. Kuluneen kuuloista tai ei, tulevaisuus on se, mitä me teemme siitä. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi tehdä jotain maailmaa mullistavaa tai muutenkaan suuruudenhullua, mutta jos todella ylittää itsensä ja antaa itsestään jotain ja sitä kautta synnyttää jotain uutta, jonkin näkökulman tai säväyksen tai mitä vaan, niin sitten ei ehkä ole elänyt turhaan. Pirkko Vekkeliä lainatakseni: "Lahjakkuus on pelkkä lupaus, lunastuksesta on huolehdittava itse". Sillä aurinko ei lakkaa olemasta, ei vielä pitkään aikaan.
Kommentit