send message.
lähetin juuri meilin,
jossa lupauduin taskurahapalkalla rivieralle kolmeksi viikoksi kielikurssin vetäjäksi
jo sovitun oxfordin draamakurssin lisäksi.
mitä siitä, ettei minulla ole hajuakaan siitä, mihin saan koirani kuudeksi viikoksi hoitoon
tai kuinka tolkuttomia summia sellainen hoito maksaa.
mitä siitä, ettei minulla ole varmuutta vuokralaisesta kesäksi
saati tietoa siitä, kuinka saan tämän uppoavan talouteni jälleen toden teolla pinnalle.

minä haluan, ja se riittää.
minä aion, ja asiat saavat vaan luvan lutviutua.
ei voi mitään, tämä tuntuu oikealta, tämä on tilaisuus jonka olen halunnut, tässä vihdoin mahdollisuus löytää jotakin uutta kipinää ranskan kieleen. jos meinaan olla ranskanopettaja edes tässä elämänvaiheessani niin olisi se nyt asiallista olla edes piirun verran kiinnostunut kyseisen kielen emämaasta.

ja minulle joka olen kurkkuani myöten täynnä kirjaston pölyä ja elävästä elämästä kauas pakenevia teorioita,
mikä olisi parempaa, saadakseni muutkin innostumaan kielestä joka juuri nyt tarttuu kiinni kurkkuuni,
kuin se, että voisin yhdistää kielen soinnin kesään ja aurinkoon, nauruun ja flirttailuun, terasseihin ja vesiurheilulajeihin?

miksi edes harkitsin asiaa? tottakai minun on mentävä!