... autioituu pirtti ja seinät sammaloituu.. osakseen sai köyhyyden... nyt on huoli pois, lopun saivat puute ja huolet maiset vaivat... pois, veivät peltoniemen hintrikan...

...tyttö itki hetken ja katsoi taakseen... kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen?...  ja isä oli kännissä, kuinkas muutenkaan... sunnuntaina äitikin nukkui pois... ja veli oli kännissä, näin sen itkeneen...

...nuo muistot päivittäin sut valtaansa saa... on enää valokuvat kellastuneet... et ehkä sääliäni kaipaa, ei se saa tuskaa puutumaan... tuo tuska kiinni saa kenet vaan... suruhuntusi näät... ja tuska laimenee, tai miten vaan. taas hetken lähempänä kuolemaa, ei tuska haihdu milloinkaan...

...erehdyin kerran luotasi pois lähtemään... kuinka näin kävikään... en sydämen ääntä kuunnellut... en mä rakkautta löytänyt tieltäni... niin yksin vain, jään kulkemaan... huomasin että kaikki harhaa on vain... hautas löysin... 

...turha sun on spiidaa jos brenkku vie...

...aika lyhyt meillä... sydän huokailee ja itku silmän täyttää...

...jossa jo esi-isät... hakkasivat vaimon, lapset jos ne kiinni sai... lumihanki kutsuu perhettä talvisin... työnvälityksestä työtä ei saa, kohtalon koura juottaa väkijuomaa... se miehen epätoivoon ajaa... työttömyys, viina, kirves ja perhe lumihanki poliisi ja viimeinen erhe...  itsesäälin määrää ei mittaa järki eikä kärkimäärä... joka laulussa hukkuvat elämän valttikortit...

...me ei saatu sitä asuntolainaa kun ei onnistuttu säästämään sitä minimimäärää sittenkään... hupeni kuin itsestään... pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään... ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään... jäädä saat julma maa kun emme enää nyt jaksaneet, meidät saa unohtaa jos emme tarpeeksi maksaneet... ehkä pian meitä vaaditaan jopa hengitysilmasta maksamaan... takapenkillä lapset nukkuu... meidät mutkaan viimeiseen vie... me teimme kaiken väärin tai ehkä oikeaa ei ollutkaan, joten seinät vain saa kaatumaan ja vain tyhjä tunne kun elämässä häviää...

...sä mennyt oot... menit toiseen vuoteeseen ja aloit kaiken uudelleen vaikka tiesitkin sen koskevan ja  lopunkin murtavan...  ei vieläkään pois sula jää... 

...elämän myrskyihin multa meni talo ja rakkaimpain... oli elämän valttikortit mulla kerran kourassain, oli avoinna kaikki portit, vaan ne suljin takanain. meni rahat ja ystävätkin... suruni viiltävän kätkin, silti rauhaa saanut en... etsin turhaan nyt lohduttajaa... ei ees katumus enää auta... vanhemmat kätkee jo hauta, ja mun kultani toinen vei.

...mun tyttöni joutui mielisairaalaan... ei hänen sydämensä kestänyt enää ikävää. hän ei tiedä vielä itsekään millaista elämää hän joutuu viettämään... mä aion ottaa yliannostuksen jotain sekottavaa... jotain huumaavaa...

...kaikista katkerimman kohtalon mulle maailma tarjosi... minun hautani reunalla...

---ei oteta itseämme liian vakavasti, eihän? se on kuitenkin vaan elämää ;)